How was your day?

Kuten jo aikaisemmin olen maininnut, lähdin Ateenaan ilman suurempia odotuksia siitä mitä harjoittelu ja muu elämä tuo tullessaan. Itselleni tämä oli siis monella tavalla hyppy ulos mukavuusalueelta, ja sitä tämä kokeus on todellakin ollut. Hyvässä ja pahassa. Olen saanut paljon enemmän ystäviä ja uusia kokemuksia kuin ajattelin, mutta samalla tämä on ollut yksi oudoimmista ja haastavimmista kokemuksistani. Seitsemän viikkoa on kuitenkin niin lyhyt aika, että yritän nauttia vielä viimeisistä viikoista täysin rinnoin.

Tällä kertaa ajattelin kertoa enemmän siitä, minkälaista työni täällä on ollut tähän asti. Työpaikkani on siis kesäleiri, johon vanhemmat tuovat lapsiaan työpäivän ajaksi, ja johon kouluryhmät tekevät toisinaan vierailuja. Tosin nyt eurokriisin aiheuttaman rahapulan ja elokuun lomaviikkojen takia lapsiryhmiä on ollut vain muutamia. Ja pakko lisätä, että hyvä niin. Kun 100 lasta pamahtaa paikalle ja yrität opastaa heitä ilman yhteistä kieltä, kirosanat ovat lähellä ja kärsivällisyys koetuksella. Varsinkin kun kiivetään muutaman metrin korkeudessa köysiradalla, ja samaan aikaan kahdeksaa lasta alkaa pelottaa eivätkä he suostu liikkumaan eteen eivätkä taakse 😀 No, näistäkin on selvitty huumorilla ja selvitään jatkossakin. Onneksi normaalisti leirillä on vain noin 15 lasta ja neljä ohjaajaa, joten langat pysyvät helpommin käsissä.

WP_20150728_09_40_23_Pro.jpg

WP_20150728_001.jpg

Tavallisesti päivä alkaa lautapelejä pelaillessa, trampoliinilla hyppiessä ja polkuautoja ajaessa. Sen jälkeen syödään aamiainen, jonka jälkeen siirrytään ulos köysiradalle. Joka päivä leikitään myös vesisotaa ja pallopelejä, ja lounaan jälkeen päivä päättyy seinäkiipelyyn. Vesisota, bujelo, on ehdottomasti päivän haastavin aktiviteetti, ja silloin kaipaisin silmiä myös selkääni. Muutaman kerran olen lähtenyt jopa mukaan leikkiin, mutta ohjaaja tuntuu aina olevan kaikista mieluisin maalitaulu, joten nykyään toimin suosiolla vesivastaavana 😀 Paljon aktiviteetteja mahtuu seitsemän tunnin työpäivään, ja illalla pitäisi vielä jaksaa tutustua Ateenaan, tänne asti kun ollaan tultu. Kreikan kieleen korvani ovat pikkuhiljaa tottuneet, ja vaikka välillä yhteisen kielen puuttuminen ärsyttää, on hienoa huomata joskus tajuavansa edes osittain, mistä lapset puhuvat. Ja monissa tilanteissa elekieli tuntuu toimivan puhetta paremmin. Kahden viikon kuluttua tämä työkokemukseni on jo ohi, ja uskon sen kasvattaneen minua paljon ihmisenä. Olen saanut asioihin perspektiiviä, ja ottanut etäisyyttä kauppismaailmaan. Kaiken kaikkiaan kasvattava kokemus siis. 

wp_20150806_09_39_28_pro_2.jpg

WP_20150713_11_25_53_Pro.jpg

 

Ensi viikolla ajattelin kirjoittaa itse kaupungista, Ateenasta, sen verran kuin siihen olen tähän mennessä ehtinyt tutustua. Siihen asti kuulemiin!

Työ ja raha Matkat Työ

Tavoitteista

Aika on vierähtänyt niin vauhdilla, että viikottainen postaus jäi viime viikolla kokonaan välistä. Joka päivälle on menoa aamusta iltaan, ja siksi en ole paljon ehtinyt hengähtää. Tämä päivä ei ole poikkeus, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa pikaisesti harjoitteluni tavoitteista.

Preparation seminar toukokuussa valmisti meitä tulevaan koitokseen, ja yksi pääteemoista oli tavoitteiden asettaminen ja niiden tärkeyden ymmärtäminen. Tehtävä ei ole todellakaan helppo, jos esim. mietitään mitä tavoitteita asettaa itselleen viikon tai kuukauden päähän. Eihän minulla tässä mitään erityistä ole meneillään? Miksi vaivautua? Toisaalta ilman tavoitteita tai edes suuntaviivojen suunnittelua voi huomata jossain vaiheessa vain ajan lipuneen ohi, eikä jälkiviisaus tunnetusti paljoa lohduta. Siksi päätin asettaa tässä vaiheessa jonkinlaiset tavoitteet harjoittelujaksolleni. Tässä vaiheessa tavoitteiden asettaminen on itselleni realistisempaa kuin harjoittelun alussa, sillä nyt tiedän miten homma suurin piirtein toimii, ja minkälaisia tavoitteita edes kannattaa asettaa.

Seuraavan neljän viikon aikana panostan siis seuraaviin:
1. kreikkalaisen kulttuurin ymmärtäminen ja siihen sopeutuminen mahdollisimman hyvin
2. kreikan kielen opettelu, vaikka siitä ei tulevaisuudessa olisikaan mitään hyötyä
3. hetkestä nauttiminen

Itselleni nämä tavoitteet sopivat hyvin, sillä ulkomailla huomaan usein olevani todella suomalainen ja kaipaavani omaa kulttuuriani ja tuttua ympäristöä. Kulttuurierot alkavat helposti ärsyttämään, sen sijaan että ymmärtäisin laajempaa kehystä asioiden takana. Kulttuureja vain ei voi asettaa objektiivisesti paremmuusjärjestykseen, ja vaikka sen tiedän, tässä asiassa minulla on vielä treenaamista. Kreikan kielen opettelu helpottaa myös elämää varsinkin töissä, jossa moni lapsi ei puhu sanaakaan englantia. Olen jo parin viikon aikana huomannut, että ihmiset ovat paljon avoimempia kun heitä lähestyy kreikankielisellä tervehdyksellä. Viimeinen tavoitteeni onkin haastavinja sen oppimiseen ei tämä seitsemän viikkoa taida riittää. Pidän asioiden suunnittelemisesta, ja siksi haluaisin aina tietää mitä tapahtuu huomenna ja ensi viikolla. Täällä se ei kuitenkaan ole mahdollista, illan suunnitelmat kun selkenevät saman päivän aikana ja parhaimmillaan vasta tuntia ennen. Hyvää shokkihoitoa siis 😀

Monet muista harjoittelijoista ovat pian lähdössä kotiin, ja siksi nämä viikot ovatkin olleet todella kiireisiä. Joka ilta on jonkun läksiäisjuhlat, ja puolen tunnin päästä lähden taas viettämään seuraavia. On ollut todella mukava päästä tutustumaan nuoriin ympäri maailmaa, ja yritänkin nyt nauttia tästä kiireestä, koska viikon päästä tilanne on taas toinen. Ehkä silloin ehdin kirjoitellakin paremmalla ajalla!
Loppuun vielä yhteiskuva maanantailta, kuviakin lisää ensi viikolla 🙂

aiesec1.jpg

 

Työ ja raha Matkat Opiskelu