Tavoitteista

Aika on vierähtänyt niin vauhdilla, että viikottainen postaus jäi viime viikolla kokonaan välistä. Joka päivälle on menoa aamusta iltaan, ja siksi en ole paljon ehtinyt hengähtää. Tämä päivä ei ole poikkeus, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa pikaisesti harjoitteluni tavoitteista.

Preparation seminar toukokuussa valmisti meitä tulevaan koitokseen, ja yksi pääteemoista oli tavoitteiden asettaminen ja niiden tärkeyden ymmärtäminen. Tehtävä ei ole todellakaan helppo, jos esim. mietitään mitä tavoitteita asettaa itselleen viikon tai kuukauden päähän. Eihän minulla tässä mitään erityistä ole meneillään? Miksi vaivautua? Toisaalta ilman tavoitteita tai edes suuntaviivojen suunnittelua voi huomata jossain vaiheessa vain ajan lipuneen ohi, eikä jälkiviisaus tunnetusti paljoa lohduta. Siksi päätin asettaa tässä vaiheessa jonkinlaiset tavoitteet harjoittelujaksolleni. Tässä vaiheessa tavoitteiden asettaminen on itselleni realistisempaa kuin harjoittelun alussa, sillä nyt tiedän miten homma suurin piirtein toimii, ja minkälaisia tavoitteita edes kannattaa asettaa.

Seuraavan neljän viikon aikana panostan siis seuraaviin:
1. kreikkalaisen kulttuurin ymmärtäminen ja siihen sopeutuminen mahdollisimman hyvin
2. kreikan kielen opettelu, vaikka siitä ei tulevaisuudessa olisikaan mitään hyötyä
3. hetkestä nauttiminen

Itselleni nämä tavoitteet sopivat hyvin, sillä ulkomailla huomaan usein olevani todella suomalainen ja kaipaavani omaa kulttuuriani ja tuttua ympäristöä. Kulttuurierot alkavat helposti ärsyttämään, sen sijaan että ymmärtäisin laajempaa kehystä asioiden takana. Kulttuureja vain ei voi asettaa objektiivisesti paremmuusjärjestykseen, ja vaikka sen tiedän, tässä asiassa minulla on vielä treenaamista. Kreikan kielen opettelu helpottaa myös elämää varsinkin töissä, jossa moni lapsi ei puhu sanaakaan englantia. Olen jo parin viikon aikana huomannut, että ihmiset ovat paljon avoimempia kun heitä lähestyy kreikankielisellä tervehdyksellä. Viimeinen tavoitteeni onkin haastavinja sen oppimiseen ei tämä seitsemän viikkoa taida riittää. Pidän asioiden suunnittelemisesta, ja siksi haluaisin aina tietää mitä tapahtuu huomenna ja ensi viikolla. Täällä se ei kuitenkaan ole mahdollista, illan suunnitelmat kun selkenevät saman päivän aikana ja parhaimmillaan vasta tuntia ennen. Hyvää shokkihoitoa siis 😀

Monet muista harjoittelijoista ovat pian lähdössä kotiin, ja siksi nämä viikot ovatkin olleet todella kiireisiä. Joka ilta on jonkun läksiäisjuhlat, ja puolen tunnin päästä lähden taas viettämään seuraavia. On ollut todella mukava päästä tutustumaan nuoriin ympäri maailmaa, ja yritänkin nyt nauttia tästä kiireestä, koska viikon päästä tilanne on taas toinen. Ehkä silloin ehdin kirjoitellakin paremmalla ajalla!
Loppuun vielä yhteiskuva maanantailta, kuviakin lisää ensi viikolla 🙂

aiesec1.jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *