Viime viikko oli aivan hirveä. Megalomaanisen kiireen ja sekasorron keskellä, jossa  juoksin paikasta toiseen, raadin 13h 500 lapsen keskellä (?!?!),  kolaroin kollegani (!!!) autolla ja loppuviikosta romahdin kuumeisena sängyn pohjalle, oli huippuhetket kaukana. Siksi myös hiljaiselo blogin puolella.

Kaikesta kolaroinnista huolimatta, yksi tapaus nousee voittajaksi. Meillä oli työporukan pienimuotoinen illanvietto ruoan merkeissä keskiviikkoiltana ja paikaksi oli sattumusten jälkeen valikoitunut Namu. Olen käynyt paikassa ennestään kaksi kertaa. Kerran yökerhon puolella Kallion kahden tuopin paikkojen suljettua ovensa Flow festivaalin jälkimainingeissa ja kerran drinkeillä ja jälkkäreillä kaverini kanssa Namun ravintolan puolella. Vaikutelmani olivat

1)      Yökerho on tästä edes itselleni Danten helvetin esikartano. Never again!

2)      Ravintolan jäätelöannos oli niin pieni, että itketti. Mangojäätelö oli todella hyvää, mutta sitä oli ruokalusikan verran. Seitsemän euroa, kiitos!

Koska ryhdyttyäni amatöörikriitikoksi ystäväni Danin kanssa, ei paikkaa voi ensivaikutelman jälkeen dissata. Belgekin kun toiminut kuin junan vessa kaikilla kerroilla! Niinpä lähdin Namuun avoimin mielin. Ilta kulki seuraavanlaisesti. 

18.00 Viiden hengen seurueemme alkaa kokoontua pöydän ympärille pikku hiljaa ja juomia tilaillaan saapumisen yhteydessä. Paikassa on todella vähän ruokalijoita. Odottelemme tarjoilijaa, jotta saamme tilattua  juotavaa sekä menut eteemme.

18:15 Tilaamme juomia sekä alkuun kaksi nacho lajitelmaa sekä ruoat. Salaattia, burgereita ja tacoja. Sanomme tarjoilijalle, että ruaot voi tuoda pöytään kun ovat valmiita eli ei tarvitse odotella että nachot on syöty ennen kuin pääruokia kannetaan pöytään.

18:50 Nachot saapuvat pöytään piiiiiitkän odottelun jälkeen. Pakko saada uusi olut. Loopilla pyörivät mainosvideot alkavat todella ärsyttää. Plussaa: nachot ovat todella hyviä ja kotitekoisen oloisia. Guacamole maistuu erinomaiselta.

19:30 Kysyn tarjoilijalta, että missähän ne ruoat viipyvät. Ei tässä oikeasti koko iltaa ole aikaa odottaa. Ja muistutus, paikassa ei todellakaan ole montaa pöytää kansoitettu. Tarjoilija lupaa, että ruoka saapuu muutaman minuutin kohdalla.

19:50 Uusi kontaktiyritys tarjoilijaan. Nuiva miestarjoilija ilmoittaa englanniksi, että mitä me muutaman minuutin välein huomauttelemme. Ruoka saapuu juuri, ei ole hänen vikansa että kokki on hidas. Ihme valittajat.

Hetki tuon jälkeen seurueemme saa niin sanotusti tarpeekseen. Saatoin provota muut tähän mukaan kaapatessani takkini ja ilmoittaessani, että mä lähden nyt. Tarjoilijalle sanon, että me lähdemme nyt ja emme maksa penniäkään illan odottelusta. Odottaessani liukuportaiden päässä loppuseuruetta (ja alitajuisesti myös vartijoita), mietin miten en voi käsittää paikan asennetta. Nopea vilkaisu eat.fin arvosteluihin ja en enää käsitä miksi me menimme tuonne. Ilmeisesti huono ja alentava palvelu kuuluu hintaan.

Kukaan ei missään vaiheessa pahoitellut, tehnyt elettäkään edistääkseen ruoan saapumista pöytään tai no, mitään. Tai estänyt meitä lähtemästä. Henkilökuntaa ei kiinnostanut mikään. 

Paikasta poistuessani halusin vain huutaa kaikille ravintolassa Barney Stinsonin tavoin ”THIS IS TOTALLY GOING INTO MY BLOOOOOOOOOOOG!!!”

p.s Nälkäinen seurueemme pelastautui Vapianon nopeiden tiskien ääreen. Pizza rucolalla ja mausteisella makkaralla, antipastot ja salaatit edessä nauroimme vedet silmissä Namun fiaskolle. Huh huh.