Starbucksin salaiset tähdet
Nyt olen kai virallisesti korttia kantava hipster (lue: douchebag). Kirjoitin nimittäin blogia Starbucksissa. Se ei ollut kuitenkaan tarkoitukseni. Menin Starbucksiin kirjoittamaan esseen kirjallisuuskurssia varten, mutta siinä juodessani illan toista juomaa tunnin sisään, tuli mieleeni, että voisin jakaa suosikkejani, jotka menevät ohi Starbucksin seinällä olevien menu-taulujen.
Suurin osa näistä pitää (baristasta riippuen) selittää perusteellisesti, mutta kiitos Helsinki-Vantaan kahvilan palvelualttiiden työntekijöiden, se ei liene ongelma.
1. Crème-pohjainen Frappuccino shotilla espressoa.
Tämä tuntuu aiheuttavan yllättävän paljon hämmästystä Vantaalla. Tilauslitanian alku voi olla vaikkapa ”Venti Caramel Cream Frappuccino”. Sitten tulee twist: shotti espressoa ”affogato”. Italian sana affogato kääntyy Wikipedian mukaan suomeksi ”hukkunut”. Ideana onkin, että espresso hukutetaan kaatamalla se valmiin juoman päälle. Tälläkin kertaa näin tilatessani minulle tarjottiin Caramel Frappuccinoa, sitä kahvipohjaista siis. Mutta ei, hyvä barista: haluan creme-pohjan täyteläisen kermaisuuden yhdistettynä espresson terävyyteen. En sitä teidän valmista Frappuccinoissa käytettävää kahvilitkua. Muistakaa, että shotti tulee kaataa päälle – ei heittää blenderiin.
2. Vanilla Bean Crème Frappuccino White Mochalla ja Hazelnutilla.
Tämä Frappuccino-tilaus sai juoman tehneen baristan kiittämään minua New Yorkissa. ”I want to thank you for introducing me to this combination!” Oikeasti. Olipas hassu täti. Kyseessä on supermakea pommi, joka kulkee myös nimellä Birthday Cake Frappuccino. Kai se maistuu kakulle… Tiedä häntä, mutta hyvää se on.
3. Dirty Chai
Chai Tea Latte (juoma, jossa ei siis ole kahvia), shotilla espressoa. Itse otin kahdella: Double Dirty Chai.
4. Mochan ja White Mochan sekoittaminen
Mustan ja valkoisen sekoittaminen tuottaa aina mahtavia tuloksia: katsokaa nyt Halle Berryä. Sama logiikka pätee kaikkien Starbucks-juomien suhteen.
Siinä muutama esimerkki siitä, miten mennä kohti ääretöntä – ja sen yli. Itselle vaikeinta on päästä yli siitä mieleen hiipivästä, jotenkin niin suomalaisesta häpeän(?) tunteesta, joka tulee kun tilaa missään mitään listan ulkopuolelta. ”Joku minua viisaampi on nämä kehitellyt ja enhän minä nyt voi tulla tänne sotkemaan, kun toiset kuitenkin ajattelee, että mitä se brassailee ja on se kumma kun ei kelpaa R-kioskin Juhlamokka ja tekisi itse kotona nämä sekoituksensa…”
Lohduttaudun kuitenkin aina sillä, että Yhdysvalloissa yksi Starbucksin Frappuccino -mainoslauseista on ”However-you-want-it”. And I want it cuh-razy
Kuvat: http://mixofeverything.blogspot.fi; http://cimcontent.net