Enpä olisi ikinä uskonut

 

 

…että löytäisin keittiöstäni taas lihaa. Tai oikeastaan kanaa. 

 

…että 26-vuotiaana en vieläkään muista ostaa vessapaperia ennen, kuin kylppärissä on enää yksi rulla. Joskus ei yhtään.

 

…että tykkäisin reppureissaamisesta, ja pärjäisin hyvin hostelleissa ja bungaloweissa. Vähän jopa kiinnostelisi uusi matka.

 

…että viihtyisin kameran edessä. Edelleen mielummin kameran toisella puolella, mutta bloggaamisen myötä myös linssin edessä oleminen tuntuu jo himpun verran luonnollisemmalta. 

 

…että Yhdysvaltojen pressanvaalit olisivat näin tragikoomiset. Toivotaan parasta.

 

…että avuttomuus tässä iässä hävettää niin suunnattomasti, ettei osaa pyytää apua, silloin kun sitä tarvitsee. Ihan sama missä iässä – avuttomuus hävettää.

 

…että suoriutuisin hengissä Helsinki City Triathlonista. Huipulla on hyvä lopettaa.

 

Pusero Nelly

 

…että söisin taas raakaa nuudelia peruskouluaikojen jälkeen. Tässä syy.

 

…että nauttisin omasta seurastani ja yksinolosta.  Ja, että voisin käydä yksin elokuvissa! Oma-aika on tärkeää.

 

…että terveyssandaalit olisivat muotia.

 

…että kitten heelsit olisivat muotia.

 

…että rakastuisin.

 

…että nykyinen poikaystäväni on entinen seinänaapurini.

 

….että innostuisin Pokémon-pelistä ja ylipäätään noista sarjakuvahahmoista uudestaan näin monen vuoden jälkeen. On se vaan makee.

 

 

// Never say never.

 

Photos: J. Tuliniemi