DO MORE OF WHAT YOU HATE

 

 

Joogassa ne tukalimmat asanat ovat juuri niitä, mitä keho ja mieli tarvitsee eniten lukkojen avaamiseen. Myös elämässä on välillä tehtävä asioita hammasta purren, jotta pääsisimme lähemmäksi todellista itseämme.

 

 

Okei, otsikkoni on hieman dramaattinen ja hyvin syysangstinen. Vaikka pidän itseäni ikuisena optimistina ja rakastan Do what you love-newage-hippijuttuja, niin elämään kuuluu myös paljon epämieluisten asioiden tekoa.

Itse myönnän olevani huono niissä ja välttelen niitä parhaani mukaan. Olen nautiskelija ja hetkessäeläjä, etten osaa ajatella kauaskantoisesti. Kovasti haluaisin ja monesti olen yrittänyt, mutta en vain kykene. 

Kun ystävät ja entiset opiskelukaverit porskuttavat elämässä eteenpäin, niin tuntuu siltä, että ei ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Olen elänyt huoletonta ja mielekästä elämää, mutta nyt on alkanut ahdistaa se, ettei elämässä ole minkäänlaista suuntaa. Oman tulevaisuuden suunnittelu tuntuu kovin ahdistavalta, kun tässä ja nyt olisi tarpeeksi tekemistä. Opinko koskaan ottamaan vastuuta itsestäni? Ja kuinka voisin koskaan asettua aloilleni ja edes ajatella perheen perustamista, jos en kykene huolehtimaan itsestäni? Opinko koskaan nauttimaan vastuusta?

 

Takki ja kaulapanta Bik Bok // Neulepusero COS // Farkut Samsøe & Samsøe // Kengät Nelly.com

 

Viha on hyvin vahva sana ja otsikossa ehkä vähän harhaanjohtava, mutta normaalit ihmiset investoivat tulevaisuuden eteen ja välillä se tarkoittaa sitä, että pitää tehdä uhrauksia. Vähän samalta tuntuu tämän tekstin julkaiseminen. Tämän piti tulla ulos jo kaksi päivää sitten, mutta tuntui väärältä kirjoittaa asioista kaunistellen, joten aloitin koko homman alusta. Oikeastaan alkuperäinen teksti oli ihan erilainen. Olen yrittänyt pitää tiukkaa linjaa siitä, mitä kirjoitan täällä ja haluan pitää blogin mahdollisimman positiivisena, mutta kun on kyse henkilökohtaisesta blogista, niin en ole pystynyt julkaisemaan mitään ennen kuin saan olla täysin rehellinen – niin itselleni kuin teille.

Jooga, ruuanlaitto, koiraterapia ja muut asiat, joiden tekemisestä olen ennen nauttinut, eivät enää auta. Tai – ne auttavat hetekellisesti, mutta ahdistus kumpuaa jostain syvemmältä. Tuntuu myös hölmöltä kirjoittaa hyvinvoinnista, kun ei itse voi hyvin. Kiitos siis ymmärryksestä, kun blogi on lähiaikoina täyttynyt vain pinnallisista asioista. Elämässä tulee nousu- ja laskukausia, ja on vain inhimmillistä käydä läpi koko tunneskaala.

 

 

Kuvat: Julia Toivola