Tiedätkö mitä tukahdettuja tunteita kehosi varastoi?
Olen edellisissä postauksissa kertonut, että joogaopekoulutuksessa on mitä oudoimpia juttuja noussut pintaan. En edes tiedä mistä aloittaisin, kun olisi niin paljon sanottavaa. Toisaalta mun kokemukset on niin henkilökohtaisia, ettei ihan kaikista uskalla puhua ääneen. 😀
Palattuani viikko sitten Suomeen olen saanut paljon kyselyitä, mikä on jäänyt päällimmäisenä mieleen Balilta? Joka kerta olen vastannut eri tavalla; ihmiset, joka aamuiset joogatunnit (hello aamuihminen-Mustonen!), ayurveda, yin-jooga, meditointi, vihan löytyminen (palaan tähän pian), nöyryys (jonka opin surffatessa), omien arvojen vahvistuminen…
Ehkä nyt, kun kaikki parhaimmat asiat on sanottu ääneen, niin vihan löytyminen ja tukahdutettujen tunteiden pintaan nouseminen on kuitenkin ehkä loppujen lopuksi ollut parasta. Tai ainakin yllättävintä.
Olen viimeisen kuun aikana käsitellyt sellaisia asioita, joita en olisi pystynyt tai edes halunnut kohdata tavallisessa elämässäni. Olen hikoillut ja itkenyt kaiken mahdollisen ulos – puhdistautunut niin syvältä ku vaan pystyn. Olen maailman kiitollisin, että Balilta löytyi oma tukiverkko. Sellainen, jossa diipimpiä asioita voitiin käydä läpi turvallisessa ympäristössä.
Joogafilosofiassa puhutaan samskaroista. Ne ovat psykologisia jälkiä meissä, jotka vaikuttavat pääosin mielessämme, mutta niiden aiheuttama henkinen taakka varastoituu yhtälailla kehoomme. Jo ennen syntymää meissä kehittyy traumoja halusimmepa tai ei. Jotkut ovat isoja, jotkut pienempiä ja jotkut tiedostamattomia. They come in all shapes and sizes.
Tunnet ehkä jonkun, jonka vatsa reagoi huolestuneisuuteen? Tai jonkun, jonka hartioilla näkyy, että hän kantaa koko maailman taakat? Tai kenties sinulle itselle on vasta aikuisiällä kehittynyt mitä oudoimpia pelkoja?
Pelot, toistuvat vaivat ja (krooniset) sairaudet voivat myös olla merkki samskaroista.
Yksi mielenkiintoisimmista opeista oli se, että se miten liikumme ja miltä fyysinen kehomme näyttävät, on 100% heijastus sisäisestä maailmastamme. Sen lisäksi meidän ulkonäkö ja erityisesti kasvot kertovat paljon meistä ihmisinä ja miten suhtaudumme elämään.
Perusilmeet, ryhti, vartalonmuoto, miten seisomme, miten kävelemme, you name it…
Kolme neljästä viikosta uin syvissä vesissä Balilla. Vaikka reissu oli kaikin puolin ihana, niin ensimmäisen viikon jälkeen samskarat alkoivat nousta pintaan. Tätä avitti myös väsymys, jolloin rationaalinen-minä ei jaksanut taistella kokemuksia vastaan.
Fyysinen joogaharjoitus vapauttaa kehossamme jumiutuneita energiakeskuksia – loukkuun jääneitä tunteita. Etenkin intensiivinen harjoittelu on varsinainen detox traumoista.
Itseltäni löytyi lähestulkoon jokaisesta keskuksesta lukkoja. Eniten yllätti se, miten paljon vihaa mussa on. Viha on kaiken lisäksi varastoitunut maksaani, joka on siis pitänyt siitä kiinni vuosia. Seuraavaksi olisi tarkoitus aloittaa uusi harrastus joogan rinnalla. Sellainen, jossa voin purkaa tätä vihaa. :D
Fyysisen harjoituksen lisäksi meditaatio auttaa meitä lähemmäksi samskaroja. Rakastuin Balilla meditaatioon. En ennen millään olisi pystynyt pysymään paikoillaan ja hiljaa, mutta harjoitus tuotti tulosta ja kirjoitin yes girliin muutaman helpon harjoituksen, joista voi aloittaa.
Kymmenisen vuotta sitten yksi entisistä pomoistani sen sanoi: ennen lapsia on hoidettava omat traumat kuntoon, ettei ne periydy jälkeläisillemme.
Tuon kuukauden reissun jälkeen pystyn hengittämään vapaammin, laajemmin ja vaikka mussa on edelleen paljon vihaa (:D), niin oon silti täynnä rakkautta ja rauhaa. Ja vaikka vauvoja ei ole vielä suunnitteilla, niin tunnen olevani askeleen valmiimpi kun se minulle/meille suodaan.
Tiedätkö sinä, mitä tukahdettuja tunteita kehosi varastoi?
Kuvat: Adama
Lue myös:
Matkalla joogaopettajaksi (osa 3)
Neljän päivän työviikko