Pitkän parisuhteen salaisuus?

 

Olen tällä viikolla pohtinut paljon parisuhdetta ja sitä, mikä on pitkän suhteen salaisuus. Edellinen parisuhde kesti lähes seitsemän vuotta ja nykyisen poikaystävän kanssa on kolmas vuosi käynnissä. En siis ole mikään expertti, en missään nimessä, mutta tällä viikolla on parisuhdeasiat ovat olleet aikalailla tapetilla omissa lempparipodcateissä ja keskusteluissa ystävien kanssa.

 

 

Jokainen suhde on erilainen, sillä olemmehan kaikki yksilöitä. Koskaan ei saisi verrata omaa suhdettaan jonkun muun näennäiseen “täydelliseen parisuhteeseen”. Sitä se ei todennäköisesti ole, vaan kaikilla on omat ongelmansa. Joillekin ensimmäinen riita saattaa tulla vasta vuoden tapailun jälkeen ja joillakin taas parisuhde voi syttyä tulisesta kinastelusta. Joissain parisuhteissa riitely on kommunikointitapa, kun taas jotkut päättävät suhteensa ensimmäiseen konfliktiin.

 

 

Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvä parisuhde vaatii työtä. Sitä on vaalittava ja kasvien tavoin, sitä on kasteltava, jotta se pysyy hengissä. Kuitenkin, on olemassa koulukunta, joka on sitä mieltä, että aito rakkaus ei vaadi duunia. Vaan silloin kaikki loksahtaa paikoilleen ja elämä muuttuu vaivattomaksi. Ehkä aluksi joo, mutta edelleen, olemme kaikki yksilöitä. Minulla ei ole kuin yksi pitkä parisuhde takana, joten en voi puhua kuin sen kokemuksen perusteella ja meillä taas meni viimeiset vuodet effortlessly, kun tunsimme toisemme jo erittäin hyvin. Mutta, kyllä sen eteen tehtiin duunia.

 

 

 

Tätä asiaa kukaan ei ole koskaan minulle opettanut, eikä se ole myöskään koskaan käynyt mielessäkään, mutta oman arvon tuntemisella on valtava vaikutus siihen, miten näemme itsemme parisuhteen osapuolena. Mikäli toisella osapuolella on epävarmat oltavat, parisuhde ei todennäköisesti ole täysin tasapainoinen, vaan aikalailla mennään vahvemman puoliskon pillin mukaan.

Aina sanotaan, että pitäisi opetella rakastamaan itseään ennen, kuin voi rakastaa ketään muuta – sanoisin, että pitäisi opetella arvostamaan ja kunnioittamaan itseään ennen, kuin voi arvostaa ja kunnioittaa ketään muuta.

 

Tähän liittyy vahvasti myös luottamus ja pettäminen. Itse en ole koskaan ollut pettämistilanteessa, mutta uskoisin, että siihen tilanteeseen ajaudutaan vahvasti silloin, kun kunnioitus toista kohtaa puuttuu. Rakkaus ei sitä estä, mutta kunnioittamisen piiriin pettäminen ei kuulu.

 

 

Olen aina luullut, että hyvä parisuhde perustuu toisen hyväksymiseen ja kommunikaatioon. Toki niillä on iso merkitys, mutta vielä tärkeämpi asia on se, että parisuhteen osapuolet omaavat samanlaiset arvot. Ei tarvitse olla tismalleen samat, mutta kunhan ne eivät ole ristiriidassa keskenään. Arvot ohjaavat meitä päätöksissämme ja siitä, miten olemme yhteydessä ympäröivään maailmaan. Mikäli puolisolla on aivan erilaiset arvot kuin meillä, voi syntyä isompia konflikteja tai ainakin valtavaa tyytymättömyyttä. Olen myös pyörtynyt tuon hyvksymisasian kanssa, sillä kaikkea ei todellakaan tarvitse hyväksyä, mikäli ne eivät kohtaa omien arvojen kanssa.

 

 

 

Tämän viikon keskusteluiden perusteella tärkeimmäksi ominaisuudeksi nousi läheisyys. Moni vannoo makkarihommiin ja kun siellä puolella kaikki luistaa, niin asiat ovat hyvin. Joillekin taas pelkkä halailu ja pikku pusuttelu on täysin riittävää läheisyyttä. Oli miten oli, niin hyvässä parisuhteessa kummatkin osapuolet kokevat itsensä tyydytetyiksi ja mikäli halut eivät kohtaa, on löydettävä muita keinoja tähän.

 

Lopuksi vielä koin pienen epiphanyn tällä viikolla. Muistan ikuisesti erään keskustelun ripsiteknikkoni kanssa (kyllä, meikällä oli tekoripset joskus vuonna 2010), jonka johdosta parisuhde alkoi rullaamaan 150% paremmin kuin koskaan aiemmin – ja kuulin saman muistutuksen tällä viikolla: Odotukset aiheuttavat kerta toisensa jälkeen pettymyksiä. Älä siis odota mitään. Älä odota kukkia, romantiikkaa tai mitään muutakaan, sillä tulet vain pettymään, mikäli ne eivät tule toteen. Ikävää, mutta niin helpottavaa ja jotenkin tuon keskustelun jälkeen olen aina itse ostanut omat kukkani. Odotukset ovat bensaa tuholle.

 

 

 

Pitkällä tähtäimellä arvot, läheisyys, oman arvon tunteminen, odotukset, toisen kunnioitus ovat kaikki sellaisia asioita, jotka kannattelevat parisuhdetta noin niin kuin teoriassa. Sitten on olemassa sellaisia asioita, kuten geenit ja hormonit, jotka vetävät ihmisiä puoleensa. Vetovoimaa ei pysty huijaamaan, vaan se on joku primitiivinen vaisto, joka perustuu puhtaasti psykologiaan ja kemiaan. Geneettinen yhteensopivuus määritellään heti parisuhteen alussa ja ihastumishormonit alkavat hyrräämään.

Pitkän parisuhteen salaisuus on varmasti jokaiselle eri juttu. Olisi mielenkiintoista tietää mitä mieltä sinä olet, mikä on sinun mielestäsi kannatteleva juttu parisuhteissa?

 
 

Kuvat: Petra Wettenranta

 

 
INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST