Say hello to my little friend, Hefe!

 

Saanen esitellä Hefen! Hän on meidän uusin perheenjäsen ja tänään poika pääsee kotiin. Tähän iso itku-emoji.

 

Olen kolmisen vuotta tehnyt järjestelmällistä aivopesua meillä kotona ja vihdoin viimein mies ”keksi”, että voisimme hankkia oman koiran. Koska minulle olisi kelvannut mikä tahansa hännänheiluttaja (jos olisin hankkinut koiran itsekseni, niin olisin adoptoinut koiran Espanjasta tai Kreikasta), mutta mies sai nyt sitten päättää rodun, värin ja sukupuolen. Lukuisten koiratestien ja tutkimusten jälkeen hän päätyi japanilaiseen Shiba Inuun, eli internetistä tuttuun ”memekoiraan”. Vaalean koiran sijasta meille tulee black and tan -värinen poika.

 

Tykkään jo nyt kovasti hänestä ja mun sydän kyllä suli kun näin karvapalleron ensimmäistä kertaa. Perheessämme on ennestään ollut aasialaisia rotuja, joten jonkilainen touch oman-arvonsa-tuntevien-koirien kouluttamiseen löytyy. Joskin, kaikki siis aivan KAIKKI koirat ovat omia yksilöitä, eikä rotumääritelmää saa mielestäni liikaa tuijottaa.

 

Shiboilla on lähes poikkeuksetta japanilainen tai japanityylinen suomalainen nimi. Olisin halunnut nimetä pojan Pasiksi, mutta se ei käynyt, koska suvusta kuulemma löytyy jo yksi sen niminen. Siispä toisena vaihtoehtona oli espanjalainen nimi ja päädyttiin Hefeen, joka on suomiversio “el jefestä”. Hefe on hyvä nimi. Nelikirjaiminen ja kaksitavuinen.

 

Niin jännittävää! Sisäistän tämän kaiken varmaan vasta sitten, kun pentuarki on kunnolla käynnissä. Toivottavasti pentu tykkää meistä ja sopeutuu  hyvin kaupunkilaiselämään.