So long my friend

 

 

Rakas Sokeri,

 

Pitkä matka ollaan tultu yhdessä ja nyt vihdoin olen päättänyt antaa sinun mennä. Tiedämme kumpikin ettet ole hyväksi minulle, vaikka teetkin oloni hetkittäin paremmaksi. Tilanne on kuitenkin mennyt jo niin pahaksi, sillä huomaan tarvitsevani sinua päivittäin ja jopa kokoajan, että olen viime aikoina saanut sinusta yliannostuksen. 

Elin ilman Sinua melkein kaksi vuotta, kunnes pikku hiljaa palasit elämääni. Tietoisesti otin Sinut takaisin, sillä elämä on helpompaa, kun Sinut hyväksyy mukaan. Nyt huomaan mielialani heittelehtivän takiasi, etkä aiheuta pelkästään fyysistä huonoa oloa, vaan myös henkistä. Olen tietoinen, etten tässä maailmassa pääse sinusta koskaan täysin irti, mutta pyrin ainakin omilla valinnoillani vähentämään. 

Olemme kokeneet paljon yhdessä. Olemme sekä itkeneet että nauraneet yhdessä. Olet lohduttanut silloin, kun kukaan muu ei ole osannut lohduttaa. Humallun sinusta niin, että tunnen vastapainoksi suunnatonta surua poissaolostasi. Ajoittain jopa päänsärkyä. Teet tästä maailmasta paremman paikan hetkellisesti, mutta et ole kovin hyvä elinkumppani. Pitkällä aikavälillä aiheutat vakaviakin sairauksia, eikä terveyteni ole sen riskeeraamisen arvoista. 

Älä kuitenkaan huoli, en aio korvata Sinua, sillä en voi kieltää Sinua aivan kokonaan elämästäni. Etenkin, kun piileksit sellaisissa paikoissa, joista en halua luopua. Kuten aamulatessani ja viikonloppuviinissäni. Olet kyllä mestari piileksimään, sillä olet onnistunut naamioitumaan myös terveellisiin herkkuihin. Toivon kuitenkin, että ymmärrät suuret linjat päätöksessäni ja pysyttelet mielummin siellä kaupan hyllyllä. Kaikkea kohtuudella.

 

Ja kaikkea hyvää,

Kriselda