Heipä hei,

Siitä on nyt puoltoista kuukautta kun pakkasin laukkuni ylitäyteen ja lähdin kohti Tukholmaa. Muistan vieläki ku raahasin sitä ylös mäkeä asunnolle. Ja ne pari viikkoo sen jälkeen ku harkitsin lopettamista ja takasin muuttoa. Kun tuntu ettei mikään mee oikein. Aattelin, että jouluun asti kestän ja sitten lähen jonneki muualle.

Miun kaveri sano joskus, että kestää kolme kuukautta sopeutua uuteen tilanteeseen. Vaikka tosta ajasta on menny vasta puolet, voin kertoo, että just nyt tuntuu paremalta ku pitkään aikaan. Koulu menee miten menee, mutta kaikki muut projektit jota siinä sivussa tulee, on niin huippuja, että en malta odottaa pääseväni niihin käsiksi. Nyt alan älytä niitä kaikkia ihmisiä, jotka liittyy oppilaskunnan hallituksiin ja muihin. (Vaikka itekki olin joskus alakoulussa, mutta se nyt oli ihan jotain muuta.)

Ja myös ens viikolla lähen käymään kotona, mikä on ihan tosi jees. En malta oottaa, että pääsen näkemään kaikkia kavereita ja perhettä ja nukkumaan omassa sängyssäni! Plus syömään kunnolla. Sitä erityisesti.

Det är nu en och halv månad sedan jag packade min väskor och flyttade till Stockholm. Jag kan minnas när jag kånkade min väska upp backen till mitt bostad. Och då några veckor efter när jag övervägde att sluta. När jag känndes att ingenting funkar och jag vill flyta tillbaka efter julen.

Min kompis sade att det tar tre månader att anpassa sig i ny omgivning. Även om det har varit bara halv om det, känner jag bättre än länge. Skola går hur det går (inte bra är det) men alla andra projekt som är på vägen låter jätte roligt. Äntligen börjar jag förstå dom alla som ta hand om i elevkundes styrelse.

Och nästa vecka ska jag gå hemma. Det är jätte kul. Jag kan inte vänta på att träffa alla mina vänner och familj och att sova i min egen säng. Och att äta bra. 

<3 Jenni