Viikko takana

Voisin alottaa tän ylistämällä elämääni Tukholmassa. Miten kaikki on niin kivaa, kuinka oon saanu miljoona uutta kaveria ja aurinko paistaa koko ajan. Kuinka mikään ei stressaa ja miten en aio koskaan tulla takasi. Miten joka aamu herään hymy huulilla ja päivät täyttyy ohjelmasta ja oon too busy too busy. Voisin alottaa tän niin mutta enpä taida.

Viikko on siis takana ja siihen on mahtunut paljon. Mutta siihen ei ole mahtunt pelkkää kivaa, ei oo miljoonaa uutta kaveria ja välillä on jopa satanut vettä. Stressitasot on välillä varmaan tuhannessa ja oon jo suunnitellu syyslomamatkaa Joensuuhun. En herää hymy huulilla ja tekemisen puutetta on välillä enemmän ku tekemistä. Mutta onhan tää silti Tukholma.

Vaikka ekat pari päivää kärsin ihan järkyttävästä shokkitilasta, ja ei ollu mitään tekemistä, pikkuhiljaa alkaa asiat palautua perspektiiviin. Koulu alkaa vasta tulevana keskiviikkona, joten on tässä tekemistä saanut itelleen keksii. Mut siis haloo, jos ei Tukholmassa keksi tekemistä, niin sit voi syyttää vaan itteensä. Ja jopa pari uutta kaveriiki oon saanu. Ja tuhlannu liikaa rahaa Mall of Scandinaviassa. Ja kukaan ei voi olla masentunu Gamla Stanissa. Joten ehkäpä se tästä. Tuulta kohden tai jotain.

life-quotes-tumblr-39.jpg

 

🙂 Jenni

 

p.s. joku kuuntelee ikkunan alla espanjankielistä musiikkia, rakastan espanjankielistä musiikkia joten täydellisyys

Suhteet Oma elämä Opiskelu Syvällistä

1. Muuta Ruotsiin

 

IMG_0165.JPG

Täytyy myöntää että oon yksi niistä säälittävistä ihmisraunioista, joka on aina haaveillu ja suunnitellu ulkomaille muuttoa. Kun olin peruskoulussa, kohde oli aina USA, lukioon siirryttäessä se tuli jo vähän lähemmäks ja sillon suunnittelin muuttavani Lontooseen. Kun olin lukion kolmosella, hainkin Skotlantiin opiskelemaan, mutta sellanen pieni kohta jäi siitä hakemuksesta tekemättä, kun lähetys napin painaminen. Sika ärsyttävää. Noh, sit kuten niin monella muullakin alko välivuosi, jonka aikana painiskelin tän muuttamis -ja opiskeluasian kanssa. Oli selviö, että Suomeen en jäis.

Tammikuussa 2016 loppu haku Ruotsiin, ja koska se oli niin helppo prosessi (piti ladata hakusivulle vaan ylioppilastodistus ja lukion päättötodistus), pistin haun menemään. Tulokset tuli jo huhtikuussa ennen ku Suomen haku ees loppu, joten sillä välin ku muut stressas pääsykokeista ja muista, minä se vaan piippailin tuotteita Prisman kassalla. Mutta oli se stressiä vähän tässäkin päädyssä, sillä Tukholmassa asuntotilanne on ihan kaoottinen. Onneks löysin Facebookista ryhmän `Koti Tukholmasta` ja lopulta sitä kautta sainkin huoneen. Kaikista naurettavin juttu on, että opiskelija-asuntoihin on jo, missä et voi jonottaa, ellei siulla oo ruotsalaista henkilönumeroo, ja sitä et saa ennen ku oot Ruotsissa opiskelemassa ja sit menee joku puolesta vuodesta vuoteen ennen ku saat sen asunnon. Joten sillä välin on tyydyttävä yksityisiin, ja varmaan turha mainita, että yksityiseltä on paljon kalliimpaa ku opiskelijajärjestöltä, mutta kai siinä joku logiikka on takana.

Varsinainen muutto oli tehtävä kahessa erässä, eka tuotiin autollinen tavaraa Viking linen siivittämänä, ja sit eilen muutin 5 kg ylipainosen laukun kanssa lentäen. (Ei muuten ees tarvinnu maksaa lisämaksuu tuoste ylipainosta, parasta.) Yliopisto oli järjestäny ilmasen bussikuljetuksen kansainvälisille opiskelijoille Arlandan lentokentältä ja siitä sit junalla matkustin Spångaan missä tää miun huone sijaitsee. Huone on ihan jepa, ainut huono puoli on ehkä että miulla on kaksi isoo ikkunaa tohon pihalle, eli aina kun joku tulee tänne se näkee suoraan miun huoneeseen, mutta eiköhän tästä selvitä.

images.png

<3 Jenni

Suhteet Oma elämä Matkat Opiskelu