Viikko takana
Voisin alottaa tän ylistämällä elämääni Tukholmassa. Miten kaikki on niin kivaa, kuinka oon saanu miljoona uutta kaveria ja aurinko paistaa koko ajan. Kuinka mikään ei stressaa ja miten en aio koskaan tulla takasi. Miten joka aamu herään hymy huulilla ja päivät täyttyy ohjelmasta ja oon too busy too busy. Voisin alottaa tän niin mutta enpä taida.
Viikko on siis takana ja siihen on mahtunut paljon. Mutta siihen ei ole mahtunt pelkkää kivaa, ei oo miljoonaa uutta kaveria ja välillä on jopa satanut vettä. Stressitasot on välillä varmaan tuhannessa ja oon jo suunnitellu syyslomamatkaa Joensuuhun. En herää hymy huulilla ja tekemisen puutetta on välillä enemmän ku tekemistä. Mutta onhan tää silti Tukholma.
Vaikka ekat pari päivää kärsin ihan järkyttävästä shokkitilasta, ja ei ollu mitään tekemistä, pikkuhiljaa alkaa asiat palautua perspektiiviin. Koulu alkaa vasta tulevana keskiviikkona, joten on tässä tekemistä saanut itelleen keksii. Mut siis haloo, jos ei Tukholmassa keksi tekemistä, niin sit voi syyttää vaan itteensä. Ja jopa pari uutta kaveriiki oon saanu. Ja tuhlannu liikaa rahaa Mall of Scandinaviassa. Ja kukaan ei voi olla masentunu Gamla Stanissa. Joten ehkäpä se tästä. Tuulta kohden tai jotain.
🙂 Jenni
p.s. joku kuuntelee ikkunan alla espanjankielistä musiikkia, rakastan espanjankielistä musiikkia joten täydellisyys