Tiedän tästä aiheesta on varmasti jauhettu monta kertaa. Mutta halusin jakaa oman kokemukseni. Koska kiusaaminen on oikeasti inhottavaa ja se on todella väärin!! PUUTUMME todella harvoin kiusaamiseen ja kiusaamista näemme päivittäin miksi emme kuitenkaan puutu kiusaamiseen kun siihen on mahdollisuus? Miksi katsomme vierestä? Onko se oikein kiusata jotakin toista ulkonäön, taustan, ihonvärin tai jopa vamman takia? Minua kiusattiin ala asteella todella paljon minun R-vikasta ja nimiteltiin, tönittiin sanottiin ilkeitä asioita ja se sai minut todella surulliseksi ja minun itsevarmuus laski koko ajan ja taistelin ulkonäköni kanssa ajattelin itselleni että olen todella ruma ja kukaan ei halua olla mun kaveri. Minulla ei ollut tuolloin kauheasti kavereita ja opettajat ei ole puuttunut asiaan joten muutimme toiselle paikkakunnalle ja sain paljon kavereita mutta valitettavasti kiusaaminen vain edelleen jatkui.. Kiusaaminen kuitenkin loppui yllä-asteella. Kun kerroin opettajille ja kiusaajani pyysivät anteeksi sain itsevarmuuteni takaisin enkä koe itseäni enää rumaksi olen vahva ja selvisin Kiusaamisesta vaikka jäivät kuitenkin kävät muistot. Haluan vain sanoa että jos näet kiusaamista niin puutu siihen ei tietenkään kaikkien kanssa tarvii olla kaveri kunhan vain tulee kaikkien kanssa toimeen 🙂 ja ja sille kiusatulle oi tulla tosi hyvä mieli että lopetit kiusaamisen.