Lastenlaulut
Kukaan ei kertonut, että äidin päässä kaikki soi lastenlaulumitassa.
”Kenellä on päällä jotain punaista, jotain punaista, sen on vuoro hyppiä, joll´ on jotain punaista”, soi päässäni jatkuvalla toistolla. Usein tilanne eskaloituu niin, että löydän itseni vaipanvaihtotilanteesta laulamassa sydämeni pohjasta: ”Kenellä on täällä köntsät housussa, köntsät housussa?” Avauduin aiheesta Jodelissa, jossa eräs äiti kirjoitti pöntöllä istuessaan laulavansa vauvallensa: ”Äitil ei oo vaippaa johon kakkia, johon kakkia.”
Raivarilaulu! ”Aijai kultaista, kaikilla ei ole raivaria, mutta meidän ihanalla suuri raivari on!” Tätä lauloin kirkuvan vauvan korvaan seitsemän tunnin lentomatkalla. Ja kyllä, se lauletaan Vaarilla on saari -sävelmällä.
Olimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa toisen vauvan syntymän jälkeen lähdössä viettämään yhteistä iltaa. Bussissa matkalla keskustaan jäimme jumiin ruhkaan, ja aloin hyräillä hiljaa: ”Leikitään, lauletaan, odotus näin on helpompaa.” Puolisoni joutui kolmeen eri otteeseen pyytämään, että lastenlaulut jäisivät kotiin – aloitin hyräilyn uudelleen aina huomaamattani.
Vaunulenkillä huomaan marssivani pääni sisällä soivan Titi-Nallen tahtiin. Illalla kun suljen korvani, alkaa korvissa soida:
Kuinka koira meille haukkuu? (Hau, hau, hau)
Kuinka kissa meille maukuu? (Mau, mau, mau)
Ku-ka laittaa meidän pyykit? (Mä, mä, mä)
Muistinko mä pestä hampaat? (Joo, joo, joo)
Entäs vaihtaa vaipan? (Voi, ei, en!)
Missä on mun korvatulpat? (Ei oo, ei oo)
Koskahan tää vois loppuu? (Ei lopu)
Hau, hau, mau, mau, muu, kukkuu!
Olen jo vuosia huomannut laulavani useita asioita lapsilleni sävelmällä, jota en millään tunnista.
Se menee näin: Dai dai, daibadaiba dai, dai dai, daibadaibadai, dai dai, daibadaibadai, daiba daiba daidaidai!
Eli käytännössä näin: Tässä on sun aamupala, tässä on sun aamupala, tässä on sun aamupala, tuu-uu-lep-pas syy-ööö-mään!
(Kirjaan itseni kyllä laitokseen jos tää ei lopu siihen mennessä, kun nuorempi menee kouluun.)