Päivänä muutamana kauppatorin halki kulkiessani huomasin mukulakivien raossa jotain kimmeltävää. Kymmenen sentin kolikkohan se siinä! Kumarruin oitis poimimaan lantin talteen.

Lapsena, 90-luvun puolivälissä, luin lehtijutun Bill Gatesin rikkauksista. Hän tienasi niin paljon, että jos hän pudottaisi kaksi suurta seteliä lattialle – en muista minkä arvoisia, ehkä ne olivat kaksi viidenkymmenen dollarin seteliä – hänen ei kannattaisi kumartua poimimaan niitä. Kumartumiseen ja poimimiseen kuluneena aikana, oliko se sitten 5 sekuntia, hänen omaisuutensa kasvaisi enemmän kuin niiden setelien arvon verran.

Kymmenvuotiaan on vaikeaa käsittää sellaisia summia. Ajattelin myös, että Bill Gatesin kannattaisi ehkä vähän venytellä, jos hänellä kestää 5 sekuntia kumartua poimimaan jotain lattialta.

Tulenkohan koskaan olemaan niin rikas, etten enää poimi kymmenen sentin kolikkoa maasta? Sellaisia rikkauksia on vaikeaa kuvitella.

Sellaisista rikkauksista voi vaikka lahjoittaa pois 95 prosenttia ja olla silti ihan pimeen rikas.

Mukulakivisen torin halki kun taluttaa pyörän, jonka korissa on vissypullo, niin se pullo muuten roiskii avattaessa ympäriinsä niin kuin ne samppanjapullot joita formulakuskit heiluttelevat palkintopallilla. Rikkaita heppuja hekin. Minä en ikinä roiskisi ympäriinsä edes halpaa kuohuviiniä.

kuva: Free Info Society