Puutarhassa

 

 

Asuin nuoruuteni Porissa. Kaupunki herää vuosittain eloon yhden viikon ajaksi: silloin kun on Pori Jazz eli jatsit (tai jatsarit). Tuolloin Pori on kuin Poriisi tai Porliini tai New Pork. On elämää ja vilskettä ja porilaiset alkavat käyttäytyä kuin mitkäkin keskieurooppalaiset ja siemailevat viiniä yhtenään. (Tai en minä tiedä, mutta niin minä ja ystäväni teimme.)

Se oli ehkäpä kesä 2000 ja siis jatsit. Olin 15-vuotias ja pyörin lauantai-iltana kaupungilla erilaisten musikaalisten huvitusten parissa. Tuon illan jälkeen minua piinasi vuosikausia laulunpätkä, jonka satuin kuulemaan polkiessani kaatosateessa erään dj-teltan ohi. ”…sillä kukat ovat hyviä kuuntelijoita.” Miten hienosti sanottu! Olin myyty, mutten tiennyt mikä kappale oli kyseessä. Pätkä soi päässäni usein.

Muutama vuosi myöhemmin tutkiskelin vanhempieni vinyylilevyhyllyä. Yhden levyn kannessa oli hassu, vähän ruma kuva vanhuksesta, jolla oli kehon mittasuhteet vinksallaan ja söpöjä eläimiä ympärillään. Levyn oli julkaissut Love Records. Koska hippien touhut kiinnostivat, laitoin levyn oitis soittimeen.

Ja sieltähän se pärähti soimaan albumin toiseksi viimeisenä kappaleena; tuo mystinen sävelmä, joka oli kaikki nämä vuodet vaeltanut päässäni juuriaan etsien. Kohtalo oli vihdoin saattanut meidät yhteen, ja siinä olohuoneen lattialla istuessani tiesin, että tämä musiikki tulisi kulkemaan mukanani aina.

Puutarhassa on edelleen yksi lempibiiseistäni. Se kuulostaa tosi hipiltä ja seitkytlukulaiselta, muttei ole vanhentunut päivääkään. Siinä on kauniit, mystiset sanat ja maailman hienoin urkusoolo. Se tempaa kuulijan välittömästi mukaansa johonkin kaukaiseen paikkaan, jossa kaikki on ihanasti; sinne missä vanhuksen koukkuselkä suortuu ja söpöt eläimet eivät pure. Kesämaahan.

 

 

Siksi tämän blogin nimi on Kukat ovat hyviä kuuntelijoita.

 

(Olen myös ihan surkea viherpeukalo ja kukat kuolevat hoteissani alta aikayksikön. Oli pakko perustaa blogi, jotta joku kuuntelisi!)