mulla on oma huone!
Pikku hiljaa vuosi sitten meillä muuttui nukkumisjärjestelyt niin että yöisin huoneeseeni kulki hissi jonka mukana tuli pieniä vieraita. Vaikka palautus nappia paineli, hetken päästä sama kaveri pötköttelikin jo vieressä peiton alla. Välillä 160 senttinen sänky oli niin täynnä porukkaa potkivineen jalkoineen ja leveineen nukkumistapoineen että oli ihanaa siirtyä itseä kaksikymmentä senttiä lyhyempään sänkyyn, yksin maistelemaan polviaan.
Sitten tuli lusikoiden jako ja sänky meni siinä.
Jonkun aikaa vietin yöni sohvalla. Ei siinä mitään, hyvä nukuttava se oli. Lapset nukkuivat kaikki tyytyväisenä parvella. Satunnaisia vierailuita lukuunottamatta, yöt rauhoittuivat ja jokainen pysyi sängyssään. Iltaisin siinä sohvalla pötkötellessä, mietin että jossain vaiheessa tähänkin pitää tulla muutos. Kaksi makuuhuonetta olisi vapaana, toinen oli alkanut itsestään toimia vaatehuoneena ja toinen oli kaatopaikka. Edessä olisi siis taas siivousta isolla ässällä. Niin ja onko mitään järkeä ostaa nyt uutta, jos tässä ei kauaa olla niin aivan turhaa muuttokuormaan? Koska kaikki jotka on joskus muuttanut, tietää että se on ihan pyllystä. Nooh, mietitään vielä. Ei tässä mihinkään kiire ole.. Sitten alkoi tulla kyselyitä asian tiimoilta, kauhisteluita että oikeasti sohvalla! Viritin vanhan kunnon retkisängyn sinne lakanapinojen ja vaateröykkiöiden keskelle. Karmea nukuttava. Kamala meteli.
Joitain päiviä sitten, tapahtui jotain ja mulla on nyt ihan oikea sänky. Sängynrunkoa ei kyllä tule, syystä että muuttokuorma. Mutta että se fiilis! Mulla on ihan oma paikka. Vain omassa käytössä oleva huone (valitsin helpomman homman, vaatehuoneen muuttaminen muualle) Ikiomatila jonka saan laittaa just itseni näköiseksi. Siis WAU, se tunne!! MUN. En tiennyt, että kaipasin tätä niin paljon! Ei enää kiertolaisena ja retkisänkykin on ammuttu raketilla kuuhun.
Ja hei, yöllinen kulkue ei ole vielä löytänyt tänne…
