kuinkas sitten kävikään?

 

 

Marraskuun piti olla herkuton. 

Oikein haastettiin toisemme tuon toisen puoliskon kanssa, ei sokeria vs. ei alkoholia. Ja toisinpäinkin, kaikki pois vaan molemmilta niin vältymme turhalta väittelyltä kumman lakko oli niinku pahempi. Lähtökohta oli tällainen http://www.lily.fi/blogit/kukkuu-kuuleeko-maa/sokerisyopon-painajainen ( siis mää en vaan käsitä miten ton linkin saa laitettua niin että siinä lukee jotain muuta kuin toi osoite!? )

Eniveis, omalta kohdaltani tämä veto päättyi nolosti jo päivänä 2.  Heräsin aamuyöllä enkä saanut unta. Hiippailin keittiöön. Löysin jonkun ikivanhan keksipaketin jämät. Istuin lattialla ja nautiskelin nämä vettyneet keket kaikessa rauhassa ja poistuin paikalta kaikessa hiljaisuudessaan. En tunnustanut mitään. 

Päivä siitä, tuo toinen oli löytänyt jotain muuta jemmattua herkkua. Ei tunnustanut, koska ei tarvinnut. Narahti. No tää oli kyllä valmiiks jo niin kuolleena syntyny idea. Myönnetään. siihen loppui lyhyeen tuo herkkulakko. Paljastin myös oman selkärangattomuuteni.

 

Siitä saakka olen ajoittain potenut huonoa omaatuntoa. Itsekuri kun ei riitä pysymään herkuista erossa. Maha kasvaa vaikka ei raskaana ole. Liikunnan ilo on teillä tietämättömillä. satunnaiset lenkkikerrat eivät vielä aiheuta sitä, ah miten hyvä fiilis!!  Joka aamu ruoskin itseäni kahvia keitellessä, tänään, tänään, TÄNÄÄN sä muikkeli otat itseä niskasta kiinni.

 

 

Pari päivää sitten tapahtui jotain. Eikä, sieltäkö se vihdoin pilkottaa!?

Pojan jalkapallo harjoitukset loppuivat, kertakos kun emme ensimmäisten joukossa lähtöä tehneet. Annetaan nyt toisen hetken vielä huvikseen potkia kun ei meillä minnekkään kiire ole.

Sitten sen näin. Kuplahallin toisessa päässä, pinkeissä huppareissaan.

Naisten harrastelija porukka!!

Kaikenlaisia lajeja on tullut lapsena ja nuorena kokeiltua, mutta jostain kumman syystä jalkapalloa en ole koskaan harrastanut. Jotenkin sitä on tuntenut olevansa jaloilta kömpelö vaikka nopea juoksia olinkin. Potkunyrkkeilyn peruskurssin jälkeen ajattelin, että jos tätä jatkan vaihdan pelkkään nyrkkeilyyn ku ei nuo jalat tunnu tässä hommassa sujuvasti mukana kulkevan. Ja oikeastaan en ole jalkapallosta koskaan yhtään välittänytkään, urheilulajeista kamalin mitä televisiosta voi katsoakkaan.

Mutta nyt, intopinkeänä. uutta liikunta harrastusta aloittamassa.

 

Ja ensimmäisenä ongelmana, minkäs numeron sitä valkkaisikaan omaksi pelinumerokseen?