ja taas lupaillaan
Vuosi vetelee viimeisiään.
Tänään on taas aika lupailla ensi vuodelle jotain. Aluksi olin päättänyt jo että en jaksa taas niitä samoja lupauksia laihduttamisesta, liikunnasta,terveistä elämäntavoista ja kaikesta joka vähän sivuaakin aihetta. Enkä lupailisi yhtään mitään muutakaan. Olen lupaillut ja päättänyt useasti, joka kerta yleensä ennemmin tai myöhemmin syönyt sanojani ja selitellyt itseni ulos omista lupauksistani.
Keskustelu hyvän ystäväni kanssa aiheesta : Kun äiti jää aina viimeiseksi. Sai minut sittenkin, tulevana Uutena vuotena lupaamaan itselleni jotain.
En tiedä onko tämä hyvinkin yleistä äitien keskuudessa, vai onko minulle vaan sattunut kasa kyseisen luonteenpiirteen omaavia naisia. Kun perheen muiden tarpeet menevät omien edelle. Esimerkkinä jo muutamassa jutussa mukana kulkeneet tissiliivit. Tarinan imetysliivit ovat vain vaihtuneet kaarituellisiin bikineihin. Kamalat rievut nekin ovat, mutta näin väliaikaisiksi parhaimmat mahdolliset mitä löytyi. Eihän ne uudet kunnon liivit maksaisi kuin muutaman kympin, mutta joka tilistä josta olen ollut aikeissa tuhlata itseeni, yllättäen tulee jotain yllättäviä menoja ja hankintoja ja ”kaikesta ylimääräisestä” täytyy luopua. Näin liivit lepattelevat taas paremmille rahakausille.
Toinen ilmiö on tavaran hinta. Itseen käytettävä summa voi olla liian kallis, samalla kun sen maksaa mukisematta tuplamääräisenä lasten ja välillä myös miehen tarpeisiin. Kuinka tämä voi olla mahdollista!? Joka talvinen ahdistus kun ulkovaatteita täytyy olla hankkimassa. Kunnon haalari maksaa keskimäärin saturaisen kieppeillä. Lapsi kasvaa vuodessa kuin pavunvarsi tarinassa Jaakko. Yksi talvi päällä siis. No eikai se niin paha ole, kun perässä pari käyttäjää niin sehän on vähän kuin 30e per nenä. Niin ja pitäähän lapsilla kunnon kengät olla, kasvavia ja kaikki lähtee jaloista. Kirpaseehan tuo kun kertaa 3, kertaa kevät, kesä, kumppari, pakkaskenkä, hiihtomono, sandaali, jumppatossu, juoksukenkä, nappikset, luistimet, juhlakenkä. Nojoo viimeinen oli liioittelua, meillä ei lapsilla ole koskaan ollut erillisiä juhlakenkiä. Eniveis hankintoja lapsille riittää vuoden jokaiselle ajalle. Ja jostainhan sitä ”säästöä” on synnyttävä. Äidin lenkkarit..hmm..vuodelta.. kun esikoinen oli vielä kiilto isän silmissä. (Joo o täyttää keväällä 7 vee.) On mulla omat kumpparit ja miehen kanssa ”yhteiset” talvikengät. Onnea on kun omaa tällaisen ”siron” naisten jalan. Ja talvitakki on parin vuoden takainen kirpparilöytö kympillä.
Niin tai kun auton pesu huoltsikalla maksaa siinä parikymppiä samalla kun äidin hiusten tasausleikkaus, käy auto pesulla parin kuukauden välein samalla kun äiti parturissa pari kertaa vuodessa!?
Samanmoisia ajatuksia oli myös ystävälläni. Ukko kävi ostamassa ilotulitusraketteja 130e samalla kun ystävättäreni miettii raaskiiko maksaa omasta talvitakistaan 60 euroa.
Näinpä päätän tehdä lupauksen tänäkin vuonna ja luvata itselleni olemalla ITSEKKÄÄMPI ensi vuonna!!
Hyvää Uutta vuotta, everybody!