nyt(kö)jo?

Kävin joku aika sitten varsin ha-ha-haa-hauskan keskustelun,

jossa muistelimme tapauksia jotka ovat saaneet punan poskille. Hetkiä jolloin olet tuntenut itsesi tyhmäksi ja noloksi, vaikka siihen ei ehkä kuitenkaan olisi ollut mitään syytä. Koska vain itsestä niin tuntui. Tällaisia juttuja sattui paljon nuorempana, mutta nykyään harvakseltaan. Ehkä iän myötä en vain jaksa enää välittää, miten pöljä valintani jonkun toisen mielestä on.

Hetki sitten tuo korvia kuumottava fiilis tuli käymään. Ihania, keltaisia syksyisiä päiviä on vasta päästy viettämään. Menneen kesän tuulahdus, vielä pitkä aika talveen.. Ja jouluun… 

Joulusuklaat. Nam, nuo vuoden maistuvimmat suklaat, taas jo täällä!

Viikonlopun ruokakaupparuuhkassa, kiemurtelevat kassa jonot. Ja aina niin puhelias kassaneiti joka suorastaan kiljahti.. Ai sää ostat jo joulusuklaita!? Määkin niin mietin että joko, mutta ajattelin vielä antaa noiiden odottaa !.. Käsin kosketeltava hiljaisuus laski ympärille, viereisen kassan maksutapahtuma keskeytyi. Punainen väri hiipi kaulasta hiusrajaan. Vain joulukellojen kilkatus puuttui.. Joo moro vaan!.. Täällä niitä jo ostetaan.. ja useampaa makua.. TÄÄLLÄ!!.. Hei te siellä jononpäässä kurkistelevat!..Juhuu!!.. TÄÄLLÄ KASSALLA NUMERO KOLME!! Täällä ostetaan jo joulukonvehteja!!

 

Oikeesti.. Korvienväli nolous joka tuskin kiinnosti ketään. 

Hohohoo.. hyvää lokakuuta