pikkuisen paremmaksi
Pieni pakkanen ja auringon paistetta. Aika mukava päivä aloittaa uusi vuosi.
Kuusesta kerätään pois koristeet ja siirretään jatkamaan eloaan takapihalle. Hetken aikaa taas vilkuillaan sillä silmällä, mitä kaupasta kärryyn lapataan. Ehkä pikkasen haaveillaan niistä ihanan kirpsakoista ja raikkaista aurinkoisista ilmoista, joita lenkkipoluilla haukotaan. Saatetaan jopa ihan oikeastikin pari lenkkiä heittää. Basilikat ja persiljat purkeissaan keittiössä notkuu. Ai että, uusi vuosi ja uudet kujeet. Nyt se solakampi runko ja terveellisempi elämä!
Enään en moisilla itseäni jaksa huijata. Ja niinkuin edellis vuonnakin hetken jo luulin välttyväni koko jutulta mutta mutta, kun se kuuluu asiaan. Menkööt nyt tämänkin kerran. Viime vuoden lupaus toteutui kohtalaisesti. Voisin sanoa että mielestäni hyvään alkuun ainakin pääsin. Tällä kertaa pakotin lapsetkin mukaan tähän touhuun. Hyvin harkiten he kyllä miettivät mitä sitä sitten kannattaakaan lupailla.
Itse valitsin kaksi asiaa. Tämä toinen on itselleni hyvin tärkeä ja kivakin lupaus toteutettavaksi. Antaa varmasti enemmän kuin osaan edes nyt kuvitella. Vaatii vain ylös laittamista, koska aika ja viikot tuntuvat liihottavan siivillä. Ja ihan oikeasti olen potenut niin huonoa omaa tuntoa kun koko ajan tuntuu olevan niin kiire. Aion tehdä enemmän kivoja juttuja lasten kanssa. Eikä nyt ole tarkoitus kiertää kaikenmaailman rahaa syöviä hurvittelu paikkoja, vaan ihan yksin kertaisuudessaan jotain extraa, yhdessä tekemistä.
Toiseksi valitsin itseeni liittyvän, peikon jonka haluaisin selättää. Tykkään ihan hirveästi kulkea metsässä. Sen hiljaisuus ja tuoksut. Se, kun pään sisäinen vilinä rauhoittuu ja tuntee että kiire häviää. Jotenkin niin salaperäistä ja kaunista. Hartiat eivät paina ryhtiä kasaan. Voisin vain kellahtaa selälleni pehmeälle sammalmättäälle. Olla ihan hiljaa ja kuunnella, katsoa puiden latvojen ohi taivaalle.. ja sitten…murrrrr.. mielikuvitukseni luomat verenhimoiset ja pikajunan vauhdilla kulkevat karhut vaanivat jokaisen kiven ja risukon takana. Vain odottaakseen ja päästäkseen koluamaan luisia rimppakinttujani. Myöskin keskellä talvea, vaikka niidenhän pitäisi nukkua.
Eli asia jota haluaisin muuttaa, pelkäisin vähemmän metsässä. Ja miten se onnistuu? En tiedä vielä, täytyy alkaa guuglettamaan.