askel eteenpäin

Tukkuasiakkaaksi? Ilman muuta!

Vaikka to do-lista aiheen ympärillä tuntuu loputtomalta, niin se vaan askel kerrallaan yrityksen perustaminen etenee. Kävin viime viikolla piipahtamassa eräässä kangaskaupassa hipelöimässä kankaita joita käyttäisin tuotteissani. Tapaamista varten olimme olleet etukäteen yhteydessä kartoittaaksemme tarpeitani ja ajatuksiani. Varsin huvittavaa, mutta tämä reissu tuntui jotenkin hyvin tärkeältä itselleni. Vaikka se ei ollut loppujen lopuksi sen kummempi, ihan peruskäynti. Ja koska kotiäitinä ei ole tarvinnut paljon kovin virallisissa meiningeissä käydä, jännitys oli yllättävän suuri.( Onneksi vaatekaappini on kovin laihanlainen niin ei tarvinnut sen asian puolesta turhia stressailla.) Ehkä se johtui siitä että se oli se ensimmäinen virallinen kosketus tätä omaa juttua kohtaan.? Käynti oli tosi jees, pari vaaka kupissa ollutta asiaa ratkesi jommankumman eduksi, ja lähtiessä korvan taustat olivat täynnä ideoita myöhemmin ehkä toteutettaviksi. Suurin harmitus (johon olin valmistautunutkin) oli se että joudun luopumaan, ainakin nyt aluksi, luomumateriaalin käytöstä. Koska raha. Harmi, mutta ehkä vielä joskus.. 

Kotimatkalla pysähdyin kaupassa. 

Neukkarin pöydällä oli tarjolla niin herkullisen näköisiä tuoreita munkkirinkilöitä. Ole hyvä, ota vaan. Jos nyt vielä näin heti aamusta makea maistuu? Joo kiitos vaan, tämä kahvi kyllä riittää.

En hävennyt ottaa, vaikka mieli niin teki. Jännitys tutisutti housuja, ajatuksena vielä kun olisi sokerit suupielessä. Siinä pöydällä niitä aina välillä vilkuilin. Maku tuntui suussani. Sellanen herkkuperä, että voin aamun aloittaa helposti leivoksilla. No problemos. Hetken kiittelin itseäni ”hyvästä itsekurista”, kunnes kurvasin kaupan pihaan.