damn i´m good

 

 

Olen kohta kuukauden ollut virallisesti yrittäjä.

On tää alku ollut hurjaa, tiesin mä että tässä tulee olemaan paljon tekemistä, mutta että kuitenkin! Mä yritän olla hyvin realistinen ja pessimistinenkin ihminen, koska jotenkin se toimii hyvin puskurina jos jokin menee pieleen. En turhia lannistu vaan kehittelen suunnitelmaa b. Mutta sitten taas syvällä sisällä mä oon ehkä liiankin hattaratukkainen, no joo meneehän se nyt hyvin, vähintäänkin tavalla tai toisella. On mulla sellaanen tunne..hmm.. Vaikkakin tällä hetkellä rahaa vaan valuu ulospäin eikä sitä vielä tule takaisin.. Ei ehkä vielä pariin kuukauteen. On tää kivaa, vielä ainakin ,heh.

Eräs ystäväni kyseli miten mä pystyn tekemään mitään kun tuo Kolmonen pyörii jaloissa. Niin, luohan se omat haasteensa. Ja koska en vielä paremmasta tiedä tähän on vaan pitänyt asentua ja tehdä tarvittavia järjestelyjä. Työskentely katkeaa tuon tuosta ja näitä juttuja tehdään aina kun vain mahdollista pienissä pätkissä. Niin ja koska yöllä on ihanan hiljaista, ja pääsääntöisesti (wihhuu!) jokainen pieni ihminen täällä nukkuu turhia herättelemättä, on loisto aikaa käytössä! Viimeistään yhdeksältä sänkyyn ja neljän jälkeen ylös. Mutta suurimpana se kuuluisa raha. Tässä alussa vielä kun mitään ei myynnissä ole ja tosiaan muuta ei ole kuin menoja, vähän pakko käyttää hyödyksi jokikinen killinki. Tuo pienimmästä saatava kotihoidontuki on elintärkeä tähän alkuun. Päiväkotiin lähtiessä loppuu tuo tuki plus lisäksi tulee hoitomaksu, useamman satasen menoa siis. Pakkorako samalla kotona hoitaminen. 

Kaiken tämän keskellä olen saanut myös valmiiksi ensimmäisen printtini. (Paria vielä hion ja työstän.)  Monia kokeiluja ja kehittelyjä takana ja nyt se on siinä! Mielestäni siis, lähipäivinä olen menossa moikkamaan opettajiani jotka saavat kurkata, (tai joutuvat kurkkaamaan, aikamaoinen maanvaiva olen ollut sinnepäin, ollut lainailemassa laitteita ja niineespäin.) tekeleitäni ja antavat niistä palautetta. Saas nähdä kuinka tötteröllä on tuo höttötukka.. Kullanarvoisia ihmisiä ovat, ei mulla muita ole joilta voisin saada realistista palautetta tähän juttuun liittyen.

Ja koska Uudenvuoden lupaukseni ei ole niin hyvin toteutunut kuin suunnittelin, päätin  palkita itseni kovasta työstä, yritykseni nimen varmistumisesta ja  hitto soikoon, yksin , jo näin pitkälle pääsemisestä

himoitsemallani Marimekon laukulla. 

Hyvä minä!