Dreaming big, sooo BIG

 

Jotkut naurahtavat unelmalleni.

Toisille se on arkipäivää. Itselleni se on jotain jota olen pyöritellyt mielessäni jo vuosia. Odottanut sitä oikeaa hetkeä. Ja koska elämän kiemuroita ei voi etukäteen tietää, tämäkin asian on saanut siirtyä hiukan kauemmaksi tulevaisuuteen. Niille joille olen aikeistani kertonut ovat olleet , noh hyvin epäileväisiä. Teillähän on kolme pientä lasta, talon rakentaminenkin kesken, mistä sä revit vielä siihenkin aikaa? Nauttisit nyt kotona, annat miehen vaan hoitaa taloudellisen puolen.. Kyllä toi on niin epävarma ala et ootko nyt miettinyt loppuun asti?! Taidat olla vähän hullu.

Joo, voi olla. Mutta oon ollut viimeiset seitsemän vuotta enemmän ja vähemmän kotiäitinä. Elellyt ukon siivellä ja sitkutellut tukiaisilla. Ei oo eläkkeet paljoa kertynyt. Matti alvariinsa kukkarossa, ja nyt ukolta ruikkaaminen alkaa riittämään. Vaikka meillä tässä huushollissa on ”yhteiset rahat” kaipailee jo niitä itse ansaitsemiaan. Oon kokeillu vaikka mitä, ja ensimmäistä kertaa tuntuu että oon löytänyt palan itseäni. Nautin suunnattomasti näistä jutuista ja jos siitä voi vielä duunin itselleen tehdä ja roposen tienata kukkaron pohjalle aion katsoa tän kortin. Mä oon miettinyt tätä nyt pari vuotta lähes päivittäin, mä aion ryhtyä yrittäjäksi!

 

 

Ja eikä mille tahansa alalle, vaan sellaiselle jolla ei kamalasti ole töitä edes kiven alla, ja muutenkin arvostus tuota alaa kohtaan on mielestäni todella syvällä. Ja päälle kun lisätään vielä Suomen mukava taloustilanne, on aika varmaa ettei tiedossa ole mitään helppoa rahaa. Jos nyt ollenkaan. Puhun nyt käsityö yrittäjyydestä.

Meillä on nyt elämässä sellainen tilanne ettei taloudellinen tilanne ole riippuvainen meikäläisen tuloista jos kulutetaan vain tarpeeseen, ja pidetään kukkaron nyörit tiukalla. Siksi aion rimpuilla todennäköisyyksiä vastaan ja katsoa tämän. Myöhemmin voi olla että riski on liian iso ottaa. Ja koska kuitenkaan ei puhuta suurista aloitus kustannuksista, jos tää koko keissi onkin täysi floppi. Ei saveen mentäessä taloudelliset tappiot ole niin suuria etten uskaltaisi kokeilla.

 

 

Lopullisia päätöksiä en vielä ole tehnyt, mutta tiedän jo punaisena lankana kulkevan itse suunnittelemat ja käsinpainetut printit. Haaveissain lasten vuodetekstiilit ovat viemässä ykköspaikkaa, koska liikatarjontaa ei vielä ole jollei halua näitä perus Disneyn ja muiden lasten ohjelmista tuttujen kavereita pussilakanoihinsa.

Paljon riittää haastetta, sitä en kiellä.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!