henkilökohtainen voitto

jätskikuppi.jpg

Viikkoja sitä olen odottanut. Välillä käynyt kurkkimassa joko.

Päätöstä siitä, alkaako tämä yrittäminen tyhjätaskuna vai vähä vähemmän tyhjätaskuna. Ajan kuluessa sitä on miettinyt moneen kertaan miten asioissa sitten etenee, oli se vastaus kumpi tahansa. Mutta kokeilla aion kuitenkin.Vaikka olen pessimisti kaiken suhteen, jotenkin sitä salaa uskoi että kyllä se siitä, kyllä mä saan sen starttirahan. H-hetken lähestyessä sitä alkoi jotenkin vähän empimään. Apua onko tää sittenkin ihan hölmö juttu? Taasko mä vaihteeksi luulen tositosipaljon liikaa ittestäni? Sitten kun homma alkaa, niin se sitten todellakin ALKAA,sitten mennään sen junan kyydissä. Niin ja näitä ”askarteluja” ei voi tehdä enään, kunhan vaan vähän harrastelen mielessä vaan sit ne vaihtuu TÖIKSI. (huom. ukkoni, jos luet tätä, huomaa viimeinen kohta). En oikein osannut sanoa kumpaa toivoin.

Myönnetty!

Alkoi jännityskutkutus mahassa, hyvällä tavalla!

 

suhteet oma-elama raha vanhemmuus