Kaksi maailmaa
En ole kirjoittajatyyppiä. Tai näin ainakin uskon.
Tämä ei ole ensimmäinen eikä ainoa blogini.
Pidän myös toisenlaista. Sellaista käsityö-, rakennus-, sisustusblogia
jonka pistin pystyyn omankodin rakentamisen alkuvaiheessa, jotta sukulaiset ja tuttavat voivat seurata mitä meille kuuluu.
Se on sellaista päältäpuolin juttua. Todellakin tiivistetyssä muodossa. Kuvia enemmän.
Ja juurikin sen vuoksi että sitä selailee tutut ihmiset, se on jäänyt sellaiselle hyvää päivää, asteelle.
Liikaa mietin mistä kirjoitan ja millä tavalla.
Tässä muutama päivä sitten selasin vanhempieni luona aikakausilehteä jossa oli juttu luovasta kirjoittamisesta.
Nopeasti sen silmäilin ja nyt harmittaa etten sitä mukaan napannut.
Myöhemmin sinä iltana mietin kuinka hauska olisi kokeilla niitä vinkkejä.
Tunnustettakoon että olin aika kapinallinen nuori.
Äidinkielentunneillakaan en aina näkynyt.
Jotain mukamas paljon tärkeämpää oli jossain muualla.
Niinpä niin ja siitä johtuen itselle joutuu aina raipaniskuja välillä antamaan,
koska sen aikaisesta tyhmästäpäästä joutuu nyt sitten aikuisiällä kärsimään.
Olihan se ihan kivaa nuoruutta, mutta pientä tukkapöllyä olisin kyllä siitä koulumenestyksestä ansainnut.
Tekstini voi siis olla täynnä pilkkuvirheitä, sanamuotoja, vääriä yhdyssanoja, jäsentelyjä ja mikä nyt vain voi mennä munilleen.
Pahoittelen siitä aiheutuvaa lukivaikeutta.
Palatkaamme siis siihen iltaan jolloin päätin kokeilla jotain itselleni uutta.
Kirjoittamaan, kokeilemaan pintaa syvemmältä.
Sitä kun antaa vaan kynän viedä, ja ajatusten pullahtaa ulos.
Välillä kun tuntuu että ajatuksia vilistää päässää ruuhkaksi asti,
Haluavat päästä pois,mutta portit ovat kiinni.
Ensimmäiseen blogiini kun eivät ylimääräiset ajatuksen juoksut oikein sovi,
niin siitä syntyi ajatus tästä toisesta.
Tänne en aio työntää mitään diy juttuja, ylisiistittyjä keittiön tasoja tai terassien rakentamista.
Vaan kaikkea sitä muuta mitkä edellämainitut kaukaa kiertää.
Ehkä jotain muille täysin tyhjänpäiväistä.
Kuin olisi tekemässä hyppyä tuntemattomaan..