korttipaniikkia

 

Tässä mä vaan istun.

Vaikka takaraivossa paukuttaa ne joulukortit!  Joka vuosi ne yllättää, niinkuin talvi autoilijat. Kortit lähtevät matkaan viimeisenä mahdollisena päivänä kakkosmerkeillä, jolloin ovat varmasti perillä. Eivät tänä vuonna,päivä mennä jolkotteli jo.

Niin turha mutta kuitenkin niin tärkeä asia.

Suunnitelma oli sama vanha. Hyvissä ajoin valmiiksi. Marraskuussa piti ottaa koko perheenkuva. Mielestäni hirveän huvittava, hassun hauskoina joulupukkeleina olisi pitänyt esiintyä. Naamaritkin oli valmiiksi ostettu jokaiselle. Hirnuin valmiiksi koko kuvaushetkeä.

Muista koko juttu ei ollut yhtään hauska. Jouduin lahjomaan lapset legopaketilla jotta suostuisivat. 

Kuvaushetki tuli ja meni, legopalkinnosta nauttivat lapset ilmoittivat joutuneensa esiintymään jo yhdessä hölmössä kuvassa jonka otin ihan muuta juttua varten. Kuulemma siihen menivät, toki suostuisivat toisesta paketista.

Ei tule joulupukkikorttia tänä vuonna.

Käsillätekevänä ihmisenä sitä ei halua valmiskortteja lähetellä, vaikka järki huhuilee että käyttäisi sen turhan korttistressin johonkin muuhun. Niin ja onhan se kivaa yhdessä tekemistä lasten kanssa. He askartelevat innoissaan ne pari korttia ja ilmoittavat sitten etteivät jaksa enempää. Loput 25 väännettään sitten illan viimeisinä tunteina. Joulumieli ylimmillään.

 

Eihän tässä vielä ole mitään hätää. Kuulin juuri että 21. päivä ehtiivät vielä ykkösmerkeillä perille ennen pukkia.