muodin huipulle

Aikaa jännää ja ehkä ihan parasta, että koskaan et voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.

Olen kertonut opiskelevani. Ja ettei se ole jotain ”mitä olen aina halunnut” vaan jotain jonka luokse ajauduin vähän kuin puoli vahingossa.  En ole koskaan sen kummemmin seuraillut vaatemuotia, en lehdistä enkä teeveestä. Pukeutumistanikaan ei ole ohjannut juuri mikään, korkeintaan pahimmilta mielenosoitusvuosiltani halu poiketa muista. Ja kun nyt muistelen niitä erikoisimpia yhdistelmiä, ihan hyvä että kännykät ja valokuvaaminen oli kaikkei muuta kuin tänäpäivänä. Eipähän ole jäänyt todistusaineistoa näyteltäväksi. Viime kesänä aloin ottamaan selvää tästä vaatteita tuottavasta ilmiöstä, ihan vain että tiedän edes vähän mihin olen ryhtymässä ja että kysyttäessä ”nimeä joku muotisuunnittelija”, vastaukseni olisi jotain muuta kuin Ridge Forrester.

Nyt on puolet ensimmäisestä vuodesta takana päin. Ja vaikka lähdin tähän touhuun alunperin ajatuksella vain kannattavana kauppana- itselleni. Huomaan tämän kaiken kiehtovan itseäni vain kokoajan enemmän. Kulunut joululomakin mennä vilahti enemmän ja vähemmän tuon uuden ystäväni seurassa. Helpoista jutuista täällä vasta aloittelen, koska lähtökuopat vaatteenompelulle olivat asteella hyvinkin alkeet. 

Ehkä täällä ei koskaan nähdä mitään päivän asu- tyyppisiä kuvia, mutta varmaankin joitain syntyneitä juttuja. Suurimpia ahaa-elämyksiä ja ehkä joitain vinkki vitosia. Voin sitten myöhemmin nähdä kuinka kärpäsestä kehkeytyi härkänen. 

..Tai sitten ei.