aika kivaa, kun on kivaa

digiprinttisuunnittelu.jpg

kukkiaa.jpg

vaatetusartesaani.jpg

Aika ihanaa! Olen huokaillut itsekseni, aika useastikin viime aikoina.

Tällainen lälly aloitus, mutta kun en pääse muuten asian ytimeen ellen saa varmasti kerrottua, kuinka siistiä on kun on löytänyt asian josta ei aluksi ollut kummoisia odotuksia, joka sitten vilautteleekin parhaimpia puoliaan ja josta sitten yllättäen syttyykin niin paljon, että tuota roihua on vaikea pidätellä.

Nämä mun vaatetusalan opinnot siis. Ollaan menty aika moista haipakkaa syksystä,olosuhteista johtuen. Eikä siinä, se sopii mulle enemmän kuin hyvin kun kaikkea ei käydä kautta rantain, vain poimitaan ne oleellisimmat, opiskellaan omalla ajalla niitä ”vähemmän tärkeitä”, painetaan kaasua ja yritetään saada irti kaikki mahdollinen ja enemmänkin mitä näiltä vuosilta voisi odottaa. Tehdään asioita, mitkä ehkä hyödyttävät ja palvelevat itseään eniten pitkässä juoksussa. Ja jatkossa kun nuo opinnot sitten joskus päättyvät.

Nyt meillä alkoi pari kuukautta kestävä extrakivapysynköhänhousuissani– jakso, jossa meidän on tarkoitus suunnitella vaatteita jotka sopivat meidän omille yrityksille. Näillä näkymin suunnittelen yläosan niin lapsille kuin naisillekkin. Alunperin ajattelin suunnitella niihin jonkun kivan printin jonka pystyn toteuttamaan käsin painamalla, mutta pääsenkin kokeilemaan digiprintin tekoa joka on ihan tositosi huippua!

Näistä jutuista varmasti lisää myöhemmin. Nyt kipaisen uuden kupin kahvia ja jatkan tuon printin pyörittelyä.

Taustalla kuulokkeissa pauhaa suupieliä ja valmiiksi hyvää mieltä nostava, Jax Jones – Yeah Yeah Yeah

Työ ja raha DIY Opiskelu Trendit

nuo kyttäävät myyntihemmot

 

jätskit sulaa.jpg

lapsi kaupassa huutaa.jpg

Soljut kaupan liukuovista sisään. Taas jonnekkin kiire, ruua laittoon, lasten harrastuksiin tai muuten vaan kotiin. Ja sitten..Taas ne on siellä!

Hidastat vauhtia jotta ehdit tehdä suunnitelman, miten selvitä tulevasta. Sata metriä kauppakeskuksen käytävää. Oikealla ruokakaupan portit. Väki alkaa kaartamaan vastaantulevien kaistalla, kaupan kattorakenteet kiinnostavat monia. Puhelinta räplätään. Menee niitä evvk-tyyppejäkin jotka jo olemuksellaan saavat rauhassa mennä menojaan.

Tällä kertaa päätät kokeilla löperrälapselle-etoletäällä- tyyppiä, kunnes huomaat hävinneesi tämän taiston ja kuinka joku pöpertää samalla toiseen korvaasi kuinka hyvää juttua he ovat nyt tarjoamassa, sähköyhtiötä, puhelin operattoria, tai mitä nyt lie. Yrität kauniisti kiittää ei kiitosta, koska et halua olla mulkku ja kulkea keskisormi pystyssä, koska työtäänhän he vaan tekevät. Jokaisen vastaväitteesi jälkeen, saat uuden hyvän syyn, sikahyviä tarjouksia, turhautumisen partaalle ajavia kysymyksiä. Olet maitohyllyjen kohdalla kun saat kipattua tyypin kärrystäsi.

Ja jos käykin niin että tullessasi olet heitä ovelampi ja selviät voittajana kaupan sisälle. Luultavasti unohdat joutuvasi kulkemaan samaa reittiä takaisin.

Kainalot tulessa, tukka märkänä, pakkaat ruokaostoksia. Hanska on hävinnyt jonnekkin, yksi istuu kärryissä torttu housuissa ja kaksi muuta salapoliisi-vakoilijaa juoksentelee yhä kassojen toisella puolella, punaisesta naamastasi sekä liioiteltujen suurieleisistä käsimerkeistäsi huolimatta. Kiittelet mielessäsi suklaalevyä, jonka sait salaa ostettua ja jonka aiot illalla nautiskella, myöskin salaa, ihan omassa rauhassa. 

Ja sitten huomaat edessäsi vaanivat, jo kertaalleen hämätyt myyntitykit. Tällä kertaa olet hitaampi. Saat ravisteltua tyypin lahkeestasi tuulikaapissa, samalla omaa orkesteria pukien. Itse riisut takkisi ja nautit kirpeästä pakkas tuulesta, joka viilentää mukavasti punehtuneita poskiasi.

SITTEN KEKSIT SEN! Kuinka päästä heistä jatkossa, sitkeistä sitkeimmästäkin. Näinkin kauan siihen meni, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan…

– Olisiko teillä hetki aikaa, nyt olisi ylitsepääsemätön hetki kuunnella mitä meillä olisi tarjolla!

– Kiitos vain, mutta mulla on jo.. ( vilkaiset ständiin, mikä yritys on kyseessä ).. palvelunne käytössä! Saat perääsi peukkua, maireaakin maireamman hymyn ja hyvän päivän toivotteluja. Joku palavaa käryä haisteleva kokeili vielä, millos olen viimeksi päivittänyt? – Juuri äsken! 

Hyvä minä, sä oot kurko! Piraijat muuttuivat silmissäni kultakaloiksi.

iloinen minä.jpg

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Raha