Pakoreitti

Kun päivä toistaa puuromaisesti edellistä. Sama rytmi, eri vaihteella.

Pieniä muuttujia, mutta runko samana. 

 

Nojoo, se on sitä mun elämää. Ja ihan hyvää onkin,

Mutta välillä on ihanaa kun vaan voi sivua kääntämällä hypätä seikkailuun, olla joku muu. Elää hetki jotain ihan muuta.

Olen vasta aikuisiällä ymmärtänyt lukemisen ilon. Haluaisin lukea paaaaljon enemmän, mutta aikaa ei tunnu löytyvän, vielä.

Iltaisin odotan että pääsen kömpimään peittojen alle ja jatkaa siitä mihin edellisenä iltana jäin.

Vaikka viime aikoina se on tarkoittamut vain muutamaa sivua illassa,jonka nämä silmät ovat pysyneet auki. Olkoot kuinka hyvä kirja tahansa.

Mutta se fiilis mikä lukiessa tulee, kun se vie mennessään. Sitä elää jossain ihan muualla.

Pienempänä ihmettelin, miten äitini jaksaa lukea yhtä soittoa niin pitkään. Nyt ymmärrän.

 

Itseasiassa  tätä kirjoittaessa selvisi itselleni vastaus kysymykseen joka minulle on jokinaika sitten esitetty.

Kuinka rentoudut? Pohdin sitä pitkään. En ole osannut rentoutua aikoihin.

Tuntuu että käyn jatkuvilla kierroksilla. En osaa pysähtyä. Haluan käyttää hyödykseni kaiken ajan joka löytyy.

En edes muista milloin olisin vain ollut toimettomana,tekemättä mitään.

Lähitulevaisuudessa odottaa suuria muutoksia, pitkään haaveissa olleen toteuttamista. Hyppy tuntemattomaan. 

Tuntuu ettei olisi koskaan ennen ollut näin paljon energiaa eri asioihin. Vaikka viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon, samaan aikaan.

Olen myös tehnyt asioita paljon enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. 

Enkä voi käsittää etten ole kohta vuoteen nukkunut yhtään täyttä yötä heräämättä. Jos vauva ei ole herättänyt, olen sitten itse herännyt ihmettelemään sitä.

Enkä ole kuitenkaan ollut ranteet auki-fiiliksissä.

Joka kyllä välillä vähän pelottaa.

 

Tämä päivä kääntyy jo yöksi joten luikahdan hetkeksi tuosta pienestä ovesta ja katoan muille maille kunnes nukkumatin kyyti saapuu.

Vielä kun voisi unensa valita..