Luottotiedottoman googlaushistoria

Olen aiemminkin tainnut mainita toisinaan kehossani valtansa ottavasta paniikista, joka tuo mukanaan kauhukuvat ja kylmän hien. 

Elämä on jatkuvaa pelkoa siitä, koska postiluukusta kilahtaa perintäkirje vuosien takaa, koska käräjäoikeuden setä soittaa, koska Lindorff muistuttelee puhelimitse vuonna 2012 maksamatta jääneestä laskusta. 

Toisinaan menee pitkiäkin aikoja, kun pelon kanssa pystyy elämään. Se pysyy hallinnassa, se on taiteltuna pienen pieneen laatikkoon aivojen takaosaan. Se on vain nopeasti välähtävä tuntemus keskellä hauskaa kesäistä illanviettoa, haikea tuulahdus, kun ystäväpariskunta kohottaa maljan ensimmäiselle omistusasunnolleen. 

Yleensä ahdistus iskee lomalla. Kun ei ole selkeää rutiinia, on aikaa miettiä ja pohdiskella. Ja googlata.

Ennen naimisiinmenoa:

Aviopuolison omaisuus + ulosotto – Kylmänhiki tulevan aviopuolisoni omaisuuteen puuttumisesta oli turha. Aviopuolisoni saa kuin saakin kerryttää omaisuuttaan normaalisti, ostaa auton, omistaa asunnon ja sijoittaa rahastoihin minun massiivisesta hölmöilystäni huolimatta. 

Aviopuolison perintö + ulosotto – Aviopuolisoni sai myös vastaanottaa isoäidiltään perinnön ilman, että anoppini sai vieläkään tietää nälkävuoden mittaisesta ulosottorekisteristäni. Tätäkin murehdin iltaisin tuntikausia – mitä jos jotakin täysin absurdia reittiä pitkin perintöä vastaanottaessa vilkaistaisiinkin, onko minulla ulosmitattavaa?

Eskapismin iskiessä:

Oma tuleva ammattini + työllisyys ulkomailla – Minulle olisi valtavasti työtä tarjolla, mutta…

Ulkomaille muutto + ulosotto – Velkani voivat aiheuttaa ongelmia joissakin maissa käytännön järjestelyissä ja elämän aloittamisessa, toisaalta…

Maa, johon haluaisin muuttaa + tulevan ammattini palkka – MITÄ! Palkkani olisi lähes kaksinkertainen ulkomailla! Eli…

Ulosottolaskuri – Velkojeni maksu nopeutuisi huomattavasti! Toisaalta…

Ulkomaille muutto + koti-ikävä + tiiviit perhesuhteet – Voi ei, mua itkettää jo nyt.

Tulevaisuutta suunnitellessa:

Lapsi + äidin ulosottovelat – Vauva-palstalla kymmeniä ketjuja, joita en viitsi edes avata.

Lapsi + äidin ulosottovelat + lastensuojelu – Ei kai sitä lasta nyt voida huostaanottaa kuitenkaan? Saisinko pitää lapsen ja elellä niillä varoilla, mitä palkastani jää käteen? Newsflash: Saan pitää, jos maksan vuokrani ja tuon lapselle ruokaa pöytään. Luottotiedottomuus ei teekään minusta huonoa vanhempaa. Tätäkin olen murehtinut niin, että kuukautiseni tulevat varmaan jo sen murehtimisen vuoksi lähes kipeän säännöllisesti. Ikään kuin muistuttaen, että koska olen jo muutenkin b-luokan kansalainen, en ansaitse saada lasta.  

Lapsi + vanhemman ulosotto + periytyminen – Mitä jos en onnistu kasvattamaan lapselleni parempia rahankäyttötapoja? Mitä jos lapseni perii minun kohtaloni ja sotkee koko elämänsä? Pitääkö minun joskus kertoa lapselleni mielenterveysongelmista ja rahavaikeuksistani? Mitä jos lapsi kertoo niistä naapurille, mun äidille tai opettajalleen? 

Kylmänhien iskiessä:

Voiko maksamattomista veloista joutua vankilaan? Kyllä, toisinaan pelkoni saavat näin absurdeja piirteitä. Jos joku onneton tätä googlaa ja päätyy tälle sivulle niin ei, et voi joutua vankilaan jos et pysty maksamaan pikavippiäsi pois.

Mitä jos en saa koskaan maksettua velkojani pois? Kymmeniä puoliksi lohdullisia, puoliksi tuomitsevia keskusteluja, joiden avulla saan vakuuteltua itselleni, että voin tehdä elämästäni ihan hyvää, vaikka eväät siihen ovatkin vain puolikkaat.

Sanotaan, että sairaana ei kannata googlailla oireitaan. Se on aivan totta, olen itsekin diagnosoinut itselleni jo kertaalleen imusolmukesyövän, maksasyövän ja useamman HIV:n. 

Mutta kun on kyse siitä, että käytännössä mahdollisuus normaaliin tulevaisuuteen ja elämään omistusasuntoineen, säästötileineen ja Vauras nainen -facebookryhmineen on minun osaltani mitätön, paniikin iskiessä Googlesta on tullut hyvä ystäväni. Samalla tavalla asiansa sotkeneet ihmiset kirjoittavat rauhoittavia viestejä, ja vertaistuki on suunnaton voimavara – kasvottomien ihmisten vuonna 2006 vauvapalstalle kirjoittamat kommentit ovat pelastaneet yöuneni useita kertoja. Sitä voi olla vaikeaa käsittää, kuinka irrationaalisia pelkoja luottotiedottoman ja velkaisen ihmisen elämään kuuluu. Kun ahdistus iskee, ajatus alkaa laukata tuhannen hevosen voimalla, ja siihen laukkaan on toisinaan mahdotonta saada jarruja päälle. 

Kuten sanoin, yleensä ahdistuksen saa taiteltua aivojen perukoille pienen pieneen laatikkoon. Toisinaan ahdistus saa kuitenkin kuristusotteen, ja asioiden hautaaminen ei onnistukaan samalla tavalla kuin ennen. 

Joten kiitos, Google, mielenrauhasta.

Kun näkee mustaa valkoisella puhelimen ruudusta aamuyöllä kello 03:13, saa ehkä vielä parin tunnin yöunet kasaan. 

Kommentit (1)
  1. Luottotiedoton
    2.6.2018, 14:37

    Tsemppiä! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *