Syyllinen

Olen miettinyt.

BlueFinance lähestyy minua useita kertoja viikossa 2001 euron lainatarjouksella – ja jos en olisi siitä kiinnostunut, voisin saada 700 euron pikavipin saman tien tililleni. Rahaa markkinoidaan koulun alun menoihin, Halloweenbileisiin, joululahjoihin, uuden vuoden menoihin, lauantaihin, lomalle, arkea piristämään. Eikä BlueFinance ole ainoa yritys, joka tätä tekee – puhelimeeni kilahtelee jatkuvia pikavippitarjouksia usealta eri firmalta. En tiedä, saisinko oikeasti lunastettua noita tarjouksia, sillä osa perii minulta edelleen saataviaan ulosoton kautta (ja saa odottaakin niitä vielä vuosien ajan). En ole kokeillut.

Teille on esihyväksytty 100-2000e joustoluotto ja 100-700e pikavippi. Nosta lainaa helposti sivuiltamme. Saat rahat heti! 

Hyvä asiakkaamme. Päivitä hakemustietosi ja saat uusia lainatarjouksia. Vertaa ja valitse paras.

Lainaa jopa 50.000€ katso sinun tarjouksesi nyt

Hyvä asiakas! Sinun Ege.fi tilillä on vapaata rahaa, voit käyttää sitä välittömästi, lähettämällä lainahakemukesi itsepalvelun sivuilla. 

Alensimme lainan korkoa! Nyt vain 5.95/kk. Lisäksi minimi lyhennys on enää vain 10%/kk pääomasta. Muutokset annamme myös vanhoille asiakkaille joilla on laina avoinna! Hyvää uutta vuotta 2018 !

Pikavippien helppoutta mainostetaan televisiossa, radiossa, bussin penkkien selkämyksissä. Mainokset tunkeutuvat arkielämääni puhelimeni näytöltä, ne pursuavat somessani ja sähköpostissani. 

Lomasesongin ei tarvitse olla hankala! Hanki 2000 euroa lisärahaa nyt Creditstarin avulla!

Takaisin kouluun ilman stressiä! Autamme sinua uuden kouluvuoden aloituksessa. Jopa 2000€ lainaa, 12kk:n takaisinmaksu. Hae nyt osoitteessa…

Käy osoitteessa … ja lisää vaihtoehtojasi juhannuksen viettoon!

Hanki nopea ja kätevä raharuiske mihin tahansa käyttötarkoitukseen! Lainasummat 50, 100 tai 200 €. Hae nyt osoitteessa …

Minä en ole koskaan ollut taitava rahankäyttäjä. Tulen hyvintoimeentulevasta kodista, jossa rahasta ei koskaan puhuttu. Täysi-ikäisenä kotoa lähtiessäni elin kädestä suuhun, sillä tärkeintä suureen, uuteen kaupunkiin muuttamisessa oli näyttää hyvältä ja liikkua oikeassa porukassa. Yliopistolla jokaisella lukiosta tulleella oli MacBook ja Louis Vuittonin laukku, niin myös minulla. Avasin postiluukusta tupsahtavat laskut ja maksoin ne, yleensä myöhässä, mutta maksoin.

Rakastuin palavasti yöelämässä tapaamaani vanhempaan mieheen, joka oli hyvin pikkutarkka taloudenpitäjä, ja hän piti huolen myös minun raha-asioistani. Meillä oli säästöjä, joilla pystyimme tekemään suuriakin hankintoja yhteiseen kotiin ilman osamaksuja tai luottokortteja. Myös miehelle oli tärkeää pitää kulissit kauniina, joten rahaa paloi parturikäynteihin, pukuihin ja kauniiseen kotiin.

Usean vuoden myrskyisän parisuhteen jälkeen mies hylkäsi minut. En ole koskaan perustanut hylätä-sanan kaltaisista dramaattisista kaiuista, sillä uskon parisuhteiden loppumisen olevan lähes aina kahden kauppa. Tässä tapauksessa kyse oli kuitenkin puhdasoppisesta hylkäämisestä. Jäin täysin tyhjän päälle. Uuden sinkkuyksiöni oli kuitenkin pakko sijaita ydinkeskustassa, enkä missään nimessä voinut viestittää kodillani tai ulkomuodollani muille ihmisille, kuinka huonossa kunnossa todellisuudessa olin. Niinpä kaikki oli hyvin pian uudessa sinkkuelämässäni täysin tiptop – kaikki muu, paitsi mielenterveyteni ja luottokorttini saldo. Ja siitä elämäni alkoi vyöryä hyvin hitaasti, mutta varmasti kohti ojanpohjaa.

Huomaat ehkä, mitä olen tehnyt tätä postausta kirjoittaessani – syyttänyt tilanteestani pikavippifirmojen mainontaa, kotoa saatuja ajatusmalleja, ulkopuolelta tulleita paineita ja entistä avopuolisoani. Toisinaan annankin itselleni aikaa ja rauhaa syyttää tilanteestani muita. Hetkeksi taakan kaataminen toisen niskaan valtavien vihantunteiden saattelemana helpottaa rinnassa tuntuvaa puristavaa ahdistusta aina väliaikaisesti. On nimittäin todella vaikeaa ottaa syyllisyyden ja häpeän taakka kannettavaksi silloin, kun ei itsekään enää tunnista sitä versiota itsestään, joka sotkun on aiheuttanut.

Totuus on kuitenkin se, että minä yksin olen tehnyt ne päätökset, jotka johtivat tähän tilanteeseen. Olen yksiselitteisesti pilannut itse oman elämäni siltä osin, että en koskaan tule omistamaan asuntoa tai ottamaan puhelinliittymää, vakuutusta tai sähkösopimusta omiin nimiini. Jokainen kysely asuntolainan hakemisesta on kuin puukonisku rintaani. Mieheni kartuttaa yksin omaa omaisuuttaan, enkä koskaan tule olemaan osa sitä. Matkustelen toki edelleen kivoissa paikoissa ja vaatekaappini on täynnä ihania vaatteita. Olen päättänyt nauttia elämästäni näillä eväillä, mitkä minulla nyt on käytettävissäni. Elämäni ei ole köyhää, vaikka minä olen. Olen salaa huonompi kuin muut.

Tiedätkö, miltä tuntuu tiedostaa, että tein sen kaiken vain tunteakseni olevani yhtä hyvä – tai jopa vähän parempi kuin muut? Havitellessani statusta merkkivaatteilla, kulutushysterialla, upeilla instakuvilla ja kauniilla kodilla, petasin itselleni vain vaillinaisen tulevaisuuden, vuosikymmenten rahahuolet ja pitkän toipumisen maanisesta elämänvaiheestani. Iltaisin se tunne valtaa minut juuri, ennen kuin uni tulee. Aamuisin ruuhkabussissa tuijotan muita ihmisiä ja pohdin, tietääkö heistä kukaan, miltä se tuntuu. Olla yksin vastuussa kaikesta tuhosta. Voin kertoa, sillä tässä vuosien aikana olen oppinut sen tunteen sanoittamisen täydellisesti.

Se tuntuu samalta, kuin koleana marraskuun iltana pään työntäminen sysipimeään, hyiseen mereen. Pinnalla kelluvat jäähileet alkavat yhtäkkiä muodostua merta peittäväksi jäänpinnaksi ja ne kuroutuvat kaulalleni niin, että en saa päätäni pois vedestä. 

Happi loppuu.