Käännekohta

Vuosi 2012

Seison taloyhtiön parvekkeella. Kaunis, kotoisa sisäpiha Punavuoressa ei tunnu yhtään miltään. Minulla ei ole rahaa maksaa vuokraa. Se on jo viikon myöhässä.

En saa enää luottoa. Herttavippi, OPR, ege.fi, Bluefinance, TrustBuddy, Osuuspankki, Nordea, Lainasto, TopFinance, CreditStar, kaikki tapissa. Selaan pikavippi-hakusanalla seitsemättä sivua Googlen hakuja, enkä löydä yhtäkään firmaa, mistä saisin enää lainaa. En tiedä, onko luottotietoihini tullut jo ensimmäinen merkintä. En ole viikkoihin avannut postiani.

Tavallaan tiesin tämän hetken tulevan. Lopulta. En pelännyt tätä. En odottanut. Tiesin vain. Viidennessä kerroksessa marraskuun kylmä tuuli tuntuu heiluttavan koko vanhaa kivitaloa. Nyt pitäisi vain hypätä, sehän se suunnitelma oli alun perinkin. Millään ei pitänyt olla mitään väliä, koska aion tappaa itseni kuitenkin.

Nyt pitäisi vain hypätä.

Mietin, miltä turvallisen keskiluokkaisista, täysin tavallisista vanhemmistani tuntuisi tulla kotiini. Sitten kun minua ei enää olisi. Löytää laskupinot, homeiset astiat, masennuslääkkeet. Niin kaunis miljöö sellaiselle rappiolle. Valkoinen kotini vaaleine lautalattioineen, HAYn hyllyt seinillä ja orkideat leveillä ikkunalaudoilla. Ihanimmat vaatteet kauniisti rekillä odottamassa ei enää mitään.

En kestä ajatusta.