Naistenpäivästä
Minun piti eilen kirjoittaa naistenpäivästä, feminismistä ja omasta syntymäpäivästäni (täytin eilen 24 vuotta), mutta en sitten kyennyt muuhun kuin nyyhkimään peiton alla maailman pahuutta (joka taisi olla ihan itse aiheutettua, kiitos vain skumpat ja jallut) ja lohduttamaan itseäni suklaakakulla. Onneksi lukuisat kissakuvilla höystetyt facebook-onnittelut lohduttivat.
Tänään on uusi viikko ja uusi päivä, mutta takana harvinaisen huonosti nukuttu yö. En oikein vieläkään kykene tuottamaan järkeviä ajatuksia saati muodostamaan niitä sanoiksi ja lauseiksi, joten tyydyn kasaamaan listan linkkejä, jotka ovat herättäneet ajatuksia.
Kokon blogi Ruskeat tytöt on tervetullut keskustelunavaus, samoin asioista niiden oikeilla nimillä puhuva Pihtarihuorat-blogi. Lilyn puolella tiukkaa keskustelua on käyty mm. Mun elämä, milloin siitä tuli näin (ihana) -blogissa. Jussi Pullinen kirjoitti aiheesta kolumnin, joka summaa ajatukseni aika hyvin. (Minä esimerkiksi inhoan Fazerin sinistä, vaikkei naisten suhde suklaaseen jutun pääpointti ollutkaan.) Keskusteluun sopii myös Maaret Kallion kirjoitus omasta kuplasta. Täällä Suomessa, omissa kuplissamme, olisi kukkasten ja suklaarasioiden keskellä tärkeää muistaa, etteivät kaikkialla asiat ole niin hyvin. Tiedostan, että itselläni asiat ovat huomattavasti paremmin kuin monella intialaistytöllä, mutta vielä on paljon tehtävää täälläkin, valitettavasti.
Postauksen kuva voisi olla omasta kynästäni; tämä on omistettu sinulle, joka kerran sanoit minulle, etteivät pojat tykkää fiksuista tytöistä. Tästä ja monista muista syistä minä tarvitsen feminismiä. Toivoisin, että tulevaisuudessa saisimme olla juuri sellaisia kuin itse haluamme, olimmepa sitten naisia tai miehiä tai jotain siltä väliltä tai jotain ihan muuta. Toivoisin, että tulevaisuudessa sukupuolen ei tarvitsisi määrittää meitä millään lailla.
Minulle naistenpäivä on joka päivä, mutta syntymäpäivä vain kerran vuodessa, vaikka ne samalle päivämäärälle osuvatkin.