Ei ne pienet tulot, vaan ne pienet menot
Olen lähiaikoina huomannut, että spontaanius ei ole pienituloisia varten. Päätimme ystäväni kanssa eräs perjantai lähteä hetken mielijohteesta ulos kello 22.00. Tapasimme jokilaivoilla yhdentoista maissa. Ja tottakai ilta jatkui pilkkuun saakka erinäisissä Turun menomestoissa. Juomiakin tuli ostettua muutama jokaisessa baarissa. Lisäksi kotiin lähdön hetkellä sorruimme hesen jonoon mahat kurnien muiden nälkäisten ja humalaisten joukossa. Tähän aivan sairaan hauskaan ja sopivalla tavalla vastuuttomaan iltaan upposi helposi kaikkineen n. 50e…SIIS 50 EUROA! (lisää tähän silmiä peittävä apina-emoji) 50 euroa on arvio, koska vatsani ei ole kestänyt kirjautua nettipankkiin tarkistamaan ja laskemaan kaikkia illan kuluja yhteen. (I like to live in denial…) Minua ei todellakaan kaduta ulos lähteminen itsessään, mutta jos olisin tiennyt lähteväni, olisin aloitellut kotona ja syönyt paremmin päivällä. Näin ainakin 20e olisi voinut jäädä käyttämättä.
Aikoina, jolloin ylimääräistä rahaa ei ole suuria määriä, suunnitelmallisuus on kaiken a ja o. Ukkini sanoi joskus viisaasti, että ei se rahattomuus johdu niistä pienistä tuloista, vaan pienistä menoista. Jos ostat joka päivä euron kahvin aamulla työpaikalla/yliopistolla, menee siihen 5 euroa viikossa. Jos kuitenkin investoit termarimukiin ja omaan kahvipakettiin kotona, säästät muutaman viikon jälkeen monta euroa kuukaudessa! Lisäksi saat juuri sellaista aamukahvia, kuin itse tykkäät. Jäätelökioskista ostettu pehmis on toki tunnelmallisempi kuin kaupasta ostettu tuutti, mutta jos syöt sen auringon paisteessa, maistuu se silti lähes yhtä hyvältä. Lisäksi säästät helposti jokusen ropon tässä vaihtokaupassa.
Pienet 1-4 euron menot, tuntuvat todella mitättömiltä, kun niitä maksaa viikon mittaan eri päivinä. Kuitenkin jos jätät jokusen kahvin ja suklaapatukan ostamatta, voit säästää yhden jokilaivabissen verran perjantaihin mennessä. Lupaan, että sen nauttiminen hyvässä seurassa voittaa energiatarpeeseen ostetun suklaapatukan mennen tullen. Haluaisin kuitenkin tässä hetkessä ilmoittaa, että en ole siis mikään säästämisen ekspertti, tai oikeasti usein noudata omia neuvojani. Olen pahimmanlaatuinen tuhlaaja ja juuri pienet spontaanit menot ovat budjettini suurin heikkous. (Those who can’t do, teach. Vai miten se meni…) Tämän blogin myötä toivon pystyväni sheimaamaan itseni säästämään rahaa ja keksimään kaikkea kivaa tekemistä, joka sopii pienituloisille ihmisille.
Well yes….
Olen aina ollut huono seuraamaan tulojani ja menojani tarkasti. Uskoisin varmasti hyötyväni omien tulojeni ja menojeni excelistä, tai jostain hyvästä appista. (Saa kommentoida vinkkejä vaivattomista tavoista hoitaa tätä!) Olen kuitenkin lähtökohtaisesti niin laiska ihminen, että olen tyytynyt summittaiseen päässäni säilytettävään kirjanpitoon, joka elää pankkitilini saldon mukaan joka kuukausi/viikko. Elämä on tylsää, jos et ikinä voi tehdä mitään spontaania ja itse ainakin vihaan kieltäytyä hauskoista illanvietoista rahan takia. Siksi suosittelen pitämään budjetissa (oli se sitten henkinen tai kirjallinen) pientä spontaaniusrahastoa. Näin voit tuloistasi riippuen yhden tai muutaman kerran kuussa suostua johonkin päättömään/hauskaa/sitmuloivaan kokemukseen, joka muuten söisi budjetistasi ison tai pienen lohkon. Yritän itse kokeilla tätä keinoa ensi kuussa! Katsotaan miten se toimii…
Hauskaa ja spontaania viikkoa (budjetin rajoissa tietenkin)! <3