Miten se aika nyt noin?

Matka talvesta kevään kautta keskelle kesää sujahti kuin vahingossa. Tätä kirjoittaessani parvekkeen ovi on auki auringolle, iltatuuli heiluttaa hiljaa verhoa, lokit huutelevat torin yli toisilleen.  Helteinen helluntai pääsi yllättämään hajamielisen sulkemalla sunnuntaikaupat, eikä jääkaapissa ole juuri muuta kuin valo ja kurkkupurkki. No mutta. Kerrankos sitä.

Vaikka palstailulle Lilyssa oli alusta alkaen varattu rajallinen aika tänne kesään asti, niin eikös vain tämän päättyminen tullut silti vähän kuin varkain ja yllätyksenä. Sanotaan, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan. Allekirjoitan. Ja ainahan muutenkin aika rientää kun on mukavaa.

Vaikka tänne kirjoittamiseni loppuukin, ehkä tapaamme vielä tavalla tai toisella. Ainakin lähetän korujen mukana lämpimiä ajatuksia teille kaikille.

Onnellista, kaunista kesää!

Terveisin Saija