Miten se aika nyt noin? Matka talvesta kevään kautta keskelle kesää sujahti kuin vahingossa. Tätä kirjoittaessani parvekkeen ovi on auki auringolle, iltatuuli heiluttaa hiljaa verhoa, lokit huutelevat torin yli toisilleen.  Helteinen helluntai pääsi yllättämään hajamielisen sulkemalla sunnuntaikaupat, eikä jääkaapissa ole juuri muuta kuin valo ja kurkkupurkki. No mutta. Kerrankos sitä. Vaikka palstailulle Lilyssa oli alusta […]

Kohti uutta, kohti kesää, kohti lomaa   Viime viikolla osallistuin työn puolesta parin päivän koulutukseen. Meitä osallistujia oli alle kymmenhenkinen joukko ihmisiä tyystin eri aloilta ja erilaisista tehtävistä organisaatioissaan. Osallistujalistaa silmäillessäni kieltämättä tulin miettineeksi, että mitähän tästäkin tulee ja kuinka yhteistyö mahtaa sujua. Ihan turhaan epäröin. Samalla asiallahan me kaikki joka tapauksessa erilaisuudestamme huolimatta olimme, […]

Tällä kertaa tulin miettineeksi korun ulottuvuuksia, eli niitä ominaisuuksia, joista koru muodostuu. Niitä on mielestäni kolme tärkeää: se miltä koru näyttää (visuaalisuus); se, miltä koru tuntuu (haptisuus)  sekä se, miltä koru kuulostaa (auditiivisuus). Lisäksi ovat tietysti tunnearvoon liittyvät ja viestintämerkitykset, mutta ne ovat vähän toinen juttu. Nyt tarkastelen korua puhtaasti esineenä. Visuaalisuus on helppo: Koru […]

  Kun kiekkohuuma repesi viikko sitten, jäin kiinnostuneena odottamaan milloin ensimmäinen kollektiivisen hurman takana vaikuttavia käyttäytymismekanismeja käsittelevä uutinen ilmaantuu. No, sehän ilmaantui hyvin pian, eli seuraavana päivänä, kun MTV3 haastatteli Åbo akademin maskuliinisuuden tutkijaa, Anders Ahlbäckia. Oli muuten ihan uusi titteli minulle, tuo maskuliinisuuden tutkijan nimike. No, miksipä ei? Onhan meillä naistutkimustakin. Tutkijalta oli kysytty […]

Kevätesongin kiireet töissä alkavat taittua ja mieli kurkotella jo kesälomaa kohti. Edessä on taas uusi työviikko, takana viikonloppu, jossa ajatukset vielä viipyilevät. Lauantai vierähti iltaan asti kuopuksen voimistelukilpailuissa, joita seurasin tällä kertaa jostain syystä hiukan nostalgisissa tunnelmissa. Kisoissa oli hyvä, lämmin ilmapiiri. Seuran omat tutut tytöt näyttivät vakuuttavaa osaamistaan yksi toisensa perään tasaisen varmasti. Nyt […]

Äitini oli löytänyt oman äitinsä tallettamia lehtileikeitä, joiden joukossa oli neulepuvun ohje. Tämä leike on Seura-lehdestä ja lienee jostakin 1940-luvun lopulta tai 1950-luvun alusta. Kuvan viehkeä nuori rouva poseeraa otsikonkin mukaan suuritöisessä neuleasussaan. Alla on Kalevala Korun mainos, jossa suositellaan pukuun sopivia koruja. Varsin modernia, sillä tuohon tapaanhan nykyäänkin lehdissä esitellään vaatteita – tosin enimmäkseen valmissellaisia – […]

Olen ollut jutuissani tähän mennessä niin naiskeskeinen, että nyt on paikallaan ottaa vähän miesnäkökulmaakin mukaan. Isäni, insinööri, on periaatteen mies. Esimerkiksi siitä sopii vaikka kissaperiaate: hänen lapsuudenperheessään oli ollut aina koira, eikä hänellä tulisi koskaan myöhemminkään olemaan mitään muuta. Tosimieshän ei kissoista piittaa, eikä suvaitse sellaista kymmentä metriä itseään lähempänä, muuten saapas lentäköön ja katti pois […]

Viimeksi kirjoitin tyttöni varastetusta vauvasormuksesta. Niin kultaseppä kuin olenkin ja kykenevä valmistamaan sen tilalle uuden, en kuitenkaan ole tehnyt niin. Osittain syynä on vanha tuttu ”suutarin lapsilla ei ole kenkiä” -ilmiö, mutta ei silti pelkästään se. En ole saanut tehtyä uutta, koska on tuntunut siltä, että kun alkuperäinen nyt kerran on viety ja menetetty, ei […]

Kuopukseni ei ollut vielä syntynytkään, kun tein hänelle oman sormuksen. Se oli pikkuruinen, mutta ihan oikea, tukeva, klassinen kultasormus. Siitä tuli pienen tytön tärkeä esine, hänen ikioma sormuksensa. Kävi kuitenkin niin ikävästi – ja odotettavasti, täytyy myöntää – että serkun rippijuhlissa sormus solahti kolmivuotiaan sormesta taloyhtiön hiekkalaatikkoon, eikä sitä sieltä enää löydetty etsinnöistä huolimatta. Ei […]

  Lounastinpa erään herrahenkilön kanssa, ja puheeksi tulivat tietenkin korut. Hän piti itseään epätodennäköisenä korujen ostajana, koska hänhän on mies, eikä paljon koruista piittaa. Insinöörin logiikalla vaimollekin on järkevintä ostaa lahjat Stockmannilta, koska mahdollisen lahjanvaihtotilanteen tullessa eteen tavaratalosta löytyy aina kuitenkin jotain käyttökelpoista vaimon itsensä valita. On tuossa totuuden jyvääkin, kun muistelen erästä toista lahjanhankkijaa. […]