Nainen on kuin ilmapallo

Äitini oli löytänyt oman äitinsä tallettamia lehtileikeitä, joiden joukossa oli neulepuvun ohje. Tämä leike on Seura-lehdestä ja lienee jostakin 1940-luvun lopulta tai 1950-luvun alusta. Kuvan viehkeä nuori rouva poseeraa otsikonkin mukaan suuritöisessä neuleasussaan. Alla on Kalevala Korun mainos, jossa suositellaan pukuun sopivia koruja. Varsin modernia, sillä tuohon tapaanhan nykyäänkin lehdissä esitellään vaatteita – tosin enimmäkseen valmissellaisia – ja niihin sopivia asusteita ja koruja.

Mutta siihen se modernius sitten loppuikin. Korumainoksen vieressä on Suolaa ja pippuria -niminen lokero, ilmeisesti lehden jokanumeroinen ”pikkuhauska” kevennys.

Oi aikoja, oi tapoja! Voiko tosiaan olla niin, että sodanjälkeisen ajan naiset lukivat ja mukisematta hyväksyivät lehteensä nuo suuret viisaudet? Naiset, jotka olivat sotavuosina tehneet omiensa lisäksi poissaolevien miestenkin työt tehtaissa ja maatiloilla ajalla ennen pölynimureita, jääkaappeja, pesukoneita… Vaikea uskoa, että tuonkaltaiset nokkeluudet olisivat uponneet kovin syvälle heidän(kään) nauruhermoonsa.

Jos tuo oli silloin joka tapauksessa täysin hyväksyttävää journalistiikkaa, mutta nyt seksististä selluloosaa, niin mikähän vastaavasti vuoden 2011 lehdissä mahtaisi aikanaan pörhistää niskavillat tyttärentyttäriltämme, jos pääsisivät niitä selailemaan? Varmaan niissäkin on paljon sellaista, mille vain sokeutuu, ei yksinkertaisesti tule ajatelleeksi arvoja lukemansa takana.

Oli miten oli, olen kuitenkin hyvin onnellinen, että noiden kahden vierekkäisen pikkulokeron asioista meille 60 vuotta myöhäisemmille lukijoille ovat jääneet elämään kotimaiset korut eikä pahasti väljähtynyt Suola ja pippuri.

 

PS. Onnea vielä näin jälkikäteenkin äitienpäivän johdosta äidilleni, jos satut tämän lukemaan,  ja kiitos tarkkasilmäisyydestä lehtileikkeiden kanssa :)