Paras lahja ikinä! (?)
Lounastinpa erään herrahenkilön kanssa, ja puheeksi tulivat tietenkin korut. Hän piti itseään epätodennäköisenä korujen ostajana, koska hänhän on mies, eikä paljon koruista piittaa. Insinöörin logiikalla vaimollekin on järkevintä ostaa lahjat Stockmannilta, koska mahdollisen lahjanvaihtotilanteen tullessa eteen tavaratalosta löytyy aina kuitenkin jotain käyttökelpoista vaimon itsensä valita.
On tuossa totuuden jyvääkin, kun muistelen erästä toista lahjanhankkijaa. Hän tahtoi ostaa vaimolleen äitienpäiväksi jotain mahdollisimman henkilökohtaista, ja samalla jotain, mistä olisi hiukan iloa hänelle itselleenkin.
Aivan oikein. Hän ilahdutti vaimoaan seksikkäällä alusasusetillä. Vaimo tosiaan ilahtui – jopa vielä enemmän kuin aviomes oli tarkoittanut. Paketin avattuaan vaimo nimittäin kieriskeli aviovuoteella, naurusta kippurassa, upouudet rintaliivit heti käytössä – päähineenä. Kuppikoon arviointi todellakin on ammatilaistason tarkkuustyötä, eikä vaihto-ja palautusoikeutta taideta myöntää alusvaatteille. Tarkoitus oli kuitenkin hyvä, ja riemua tuostakin lahjasta siis pienestä arviointivirheestä huolimatta irtosi. Täytyykin muistaa kysyä miten lahjan antaneen puoliskon huumorintaju riitti tilanteessa!
Olen kerran ollut aitiopaikalla, kun vaimo avaa mieheltään saamansa joululahjapaketin, josta paljastuu niinkin ajatuksella valittu huomionosoitus kuin silikoninen kattilankansi. Siitä oli huumori kaukana, eikä lahjan antajan tarkoitusperiä voi nainen ymmärtää. Hattuilumielessä sitä ei silti oltu valittu, vaikka toisin voisi äkkinäinen kuvitella.
Joulumielen ylläpito muuttui toden teolla haastavaksi siinä vaiheessa, kun tuore kattilankannenomistaja sai ystävättäreltään aattoillan tervehdyssoiton. Ystävätär kertoi onnellisena saaneensa juuri mieheltään tämän itse valitsemat kultaiset korvakorut, joihin oli istutettu noin ruokalusikallinen timantteja – per korvakoru. Saattaa olla, että liioitelen nyt hiukan, mutta likimain tuolta se sillä hetkellä korvissani kuulosti… Uh.
Miehet, vakava sananen teille! Kevään juhlakausi on lähestymässä äitienpäivineen kaikkineen. Naisena ja koruammattilaisena minua houkuttelisi kovasti kertoa korun kaikinpuolisesta ylivertaisuudesta lahjana, mutta koska kuulostaisin todennäköisesti vain kornilta, tyydyn vetoamaan:
Millä rakkaitanne ikinä lahjottekin, niin ellei erikseen, varta vasten ja nimenomaan pyydetä, ÄLKÄÄ ANTAKO LAHJAKSI KEITTIÖVÄLINEITÄ.
PS. Tuo pätee niin äiteihin kuin puolisoihinkin, jopa nirsoimpiin tyttäriin (punastuu…)