Antti Holma, pysythän komerossa?

Myönnän hyppineeni tasajalkaa silkasta ilosta huomatessani Antti Holman paluun kaappiin. Newyorkilaisen asuntonsa keittiökomerossa nauhoitettu podcast Auta Antti! on nimittäin yksi riemullisimmista digi- ja elämän sisällöistä, joihin olen alkuvuoden aikana törmännyt.

Kymmenjaksoinen ensimmäinen tuotantokausi oli liian nopeasti nautittu, mutta onneksi Holma on palannut tekemään toista kautta lyhyen tauon jälkeen. Holman komerossa kuulijan on hyvä olla.

Podcastissä näyttelijä Antti Holma vastaa hänelle lähetettyihin kysymyksiin. Ulkosuomalaistunut Holma käsittelee käytännönläheisellä otteella monenlaisia aiheita, joista kysymysten ja kommenttien lähettäjät ovat kiinnostuneita kuulemaan. Äänityksen lomassa juodaan kahvia, joskus teetä – ja totuuden nimissä tämä on herättänyt kuulijoissa mielipiteitä, sillä ryystämisäänet laukaisevat yllättävän suuria tunteita suuntaan jos toiseen. Toisella kaudella Holma on luvannut pitää kehonsa äänet minimissään.

Antti Holma pitää kahvista. Kuvituskuva. Kuvaaja Alisa Anton.

On vaikea sanoa, onko Auta Antti! viihdeohjelma. Podcastin vahvuutena on, että kipeät ja kepeät aiheet vuorottelevat ja kuulija voi vuoroin nauraa, vuoroin liikuttua. Vaikka Holman vastaustyyli on jutusteleva ja paikoin jopa karkea ja alatyylisiä ilmauksia sisältävä, hän suhtautuu kuulijoiden kysymyksiin ehdottoman tosissaan. Kun kysyjä kaipaa neuvoja kuohkean vegaanikakun tekoon, alkoholismiinsa tai puolison fetissin kohtaamiseen, Holma perehtyy aiheeseen, yhdistää lankoja omiin tai lähipiirinsä kokemuksiin ja kutoo tämän kaiken kiinnostavaksi kokonaisuudeksi, jonka ilmaisee kokeneen esiintyjän ulosannilla.

Henkilökohtaisuus on läsnä kautta linjan. Vastauksissa kuulijoiden kysymyksiin nivoutuu Holman oma henkilöhistoria, mikä luo tyylistä helposti lähestyttävän ja sisällöstä mielenkiintoisen. Henkilökohtaisuus tekee neuvoista konkreettisempia, sillä kun Holma kertoo Kansallisteatterin näytännön peruuntuneen hänen pommiin nukkumisensa vuoksi, herää ajatus, että ehkä minäkin pystyn oman häpeäkokemukseni kanssa elämään.

Vaikka Holma ei ole omien sanojensa mukaan minkään alan ammattilainen, vastaukset vaikuttavat loogisilta ja käyvät maallikon järkeen. Vaikeita aiheita käsitellään Holman hyppysissä ymmärrettävästi. Hän ei myöskään karta pyytää apua avun antamiseenkaan, vaan esimerkiksi vanhemmuuteen liittyvä kysymys on saanut vastauksen äiti-ihmiseltä.

Auta Antti! on podcast sinulle, jos valkoinen nahkasohvasi kaipaa puhdistusta, vanhempien hyväksynnän tarve mietityttää, sähköhammasharjan vaihtopäät aiheuttavat ongelmia tai kaipaat elämääsi muita pieniä tai suuria neuvoja. Muille, joille edellä mainitut tilanteet eivät ole akuutteja, Auta Antti! tarjoaa aivot nyrjäyttäviä oivalluksia ihmisenä olemisesta. Ja viihdettä, toki. Vain Antti Holma voi nimetä jakson ”Seksiä seksin päälle”, puhua pitkät pätkät kahvinjuonnistaan ja pitää kuulijansa tyytyväisenä.

Ennen kaikkea Auta Antti! tarjoaa vertaistukea elämään. Ja sitä jos mitä tarvitaan roppakaupalla.

Kyl te tiedätte.

Antti Holman podcast Auta Antti! jaksot 1–11 kuultavissa useissa podcast-sovelluksissa sekä Radio Playn verkkosivuilla.

Kulttuuri Oma elämä Podcastit Suosittelen

Kun mitään ei synny

Tyhjio_pressikuva_4_RGB.jpg

Aleksi Salmenperän elokuva Tyhjiö. Kuvassa vasemmalta Kari Heiskanen, Tommi Korpela, Laura Birn, Kaija Pakarinen. Kuva Heikki Färm.

Kun mies teippaa itsensä pahimmalla itsekritiikin hetkellä huonekaluihin ja toteaa olevansa paska kirjailija, valtava samaistumisen tunne pyyhkäisee lävitseni. En ole vielä koskaan konkreettisesti tarttunut ilmastointiteippiin tuossa tarkoituksessa, mutta tehnyt on mieli. Ehkä sitten seuraavalla kerralla, kun totean olevani huono piirtäjä, kamala kuvankäsittelijä, onneton taittaja ja paska graafikko eli kertakaikkisen kelvoton ihminen kaikin puolin. Monesti itsekritiikki kasvaa suhteettomaksi ja on kokoonsa nähden vailla todellisuuspohjaa, mutta tunne on valitettavan tosi.

Juuri samaistumisen kokemus tekee kotimaisesta Tyhjiö-elokuvasta (käsikirjoitus ja ohjaus Aleksi Salmenperä) mielenkiintoisen. Tarinassa Eero (Tommi Korpela) on tyhjän paperin kammosta kärsivä kirjailija, jolta odotetaan seuraavaa hittiteosta: niin appivanhempien, opettajatuttavien kuin ennen kaikkea kustantamon toimesta. Eeron paineita ei helpota sekään, että näyttelijäpuoliso Pihla (Laura Birn) on uransa nousukiidossa. Parisuhde taas liukuu tasaista vauhtia päin helvettiä.

Elokuva näyttää karrikoiden, mutta osuvasti kuinka turhauttavaa luova työ voi pahimmillaan olla. Jotain pitäisi luoda, suurta ja mahtavaa mielellään, mutta mitään ei synny ja syntymättömyys lamaannuttaa. Tsempit ja neuvot ärsyttävät. Se toinen tekijä on paljon parempi kuin minä, tunnustusta saanut (syystäkin, mutta unohdetaan se) ja niin saatanan vaatimaton. Itse muuttuu kyyniseksi ja arvostelee mielellään muita olemattomista tai kuvitelluista virheistä.

Elokuva liikkuu syvissä vesissä. Se on liian vakavailmeinen ollakseen komedia ja liian hauska ollakseen draama. Mikä lajityyppi nyt sitten onkaan, en tiedä, mutta olen valtavan iloinen, että tällaista elokuvaa Suomessa tehdään. 

Suurin osa näyttelijöistä on tuttuja lukuisista kotimaisista tuotannoista, mutta mitä siitä: hyvin vetävät! Näin paljon en tiennyt Tommi Korpelasta pitäväni, mutta ilmeisesti pidän Tommi Korpelasta, sillä itseään säälivä Eero tuntuu todelta. Laura Birnin kanssa tekisi mieli heittää ylävitoset ja myös pienemmät roolit tehdään uskottavasti ja pieteetillä (näissä mm. Kaija Pakarinen, Kari Heiskanen, Leea Klemola).

Lukuisat viittaukset (esimerkiksi Putous– ja Efter Nio -ohjelmiin) sekä riemastuttavat cameot (mm. Kari Hotakainen, Sofi Oksanen) sitovat tarinan tähän päivään ja ympäristöön, tehden siitä uskottavan. Luinko tästä? Olinko tuolla? Ja olenko muka oikeasti niin fiksu, että tajuan tuon jutun?

Visuaalisesti hykerryttävin valinta on esittää todellisuus mustavalkoisena. Syy tälle, totta kai, selviää lopulta.

Ja niin – yleensä siihen naurettavaan itsekritiikkiin auttaa toisen luovan työn tekijän sanat: ”Älä huoli, niin minäkin.”

Aleksi Salmenperän elokuva Tyhjiö elokuvateattereissa 28.9.2018 alkaen.

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen