Uuuuuuuh, aamulla oli jälleen SEN aika, eli punnitus. Kaivoin vaa’an vaivalloisesti esiin lipaston alta ja varovasti nousin sen päälle. Pelkäsin että vaaka sanoo allani *kräts* mutta hiljaista oli (onneksi). Pidin silmäni tiukasti kiinni ja toivoin jonkinlaista ihmettä, merkkiä jostain, ihan mistä tahansa. Koska merkki jäi saamatta, avasin varovasti toisen silmän, mutta hämärässä eteisessä en nähnyt mitään. Avasin toisenkin silmäni ja en edelleenkäään nähnyt vaa’an numeroita, vaaka kerpele oli ehtinyt sammuttamaan itsensä sinä aikan kun odottelin ihmettä ja merkkiä. Ärsytyksestä puhisten pompahdin (ahahaaa, siis rojahdin) vaa’alle uudelleen ja pidin silmät koko ajan auki. Ja nyt näkyi lukukin, vaikka olisi voinut jäädä näkemättäkin. Se nimittäin oli 104,4kg. Tästä siis lähdetään.

Pituutta minulla on päälle 160cm, mittauksista riippuen 162-164cm (siis noi kaksi senttiähän siis tuntuu vaikka missä), joten päätän että olen 163cm pitkä tai lyhyt (todennäköisesti lyhyempi).

Ja mitä olen tehnyt tänään painonpudotuksen eteen? No en mitään. Aamupalaksi meni terveellisen smoothien sijaan höttösämpylä oivariinin ja juuston kera, niin ja oli siinä pari makkarasiivuakin. Niin ja hei, minähän söin myös omenan ja join lasillisen sokeritonta mehua! Että joo, olenhan mä panostanut tähän pudotukseen jo tosi paljon, tästä se hei lähtee!