ADD elämässä

Pitkään on ollut tarkotus aloittaa blogi tästä aiheesta ja nyt kun sen viimein teen niin toivon että saan/jaksan/muistan jatkaa tätä. Heti tarhassa mulla diagnosoitiin ADD koska sitä osattiin epäillä sillä Iso-veljelläni on ADHD ja enollani joten koska lähi perheessä muillakin oli niin päätettiin mutkin tutkia ja sieltähän se löytyi mutta ilman H:ta eli Hyper-aktiivisuutta. Nuorempana en tajunnut mitä ADD minulla tarkoittaa ja miten se vaikuttaa muhun mutta vanhemmalla iällä olen alkanut ottaa asiasta enemmän selvää ja käsitelly asiaa terapiassa.

Ala-asteella ADD otettiin huomioon ja olin osan tunneista erityisopetuksessa ja kokeet oli helpotettuja mutta se miten ADD vaikuttaa mun luonteeseen oli asia mitä mun ja muiden oli vaikea ymmärtää enkä ollut niinkuin muut lapset. Uppouduin omiin maailmoihini,en pystynyt keskittymään, usein tuntu et en pysty hallitsemaan itteeni ja päässä käy koko ajan humina.

Ylä-asteelle siirtymisen aikana mun paperit ADD:sta hävis johonkin eikä tieto siitä mennyt ylä-asteelle joten apuja ei tullut. En tiiä miks asia huomattiin vasta 9.luokalla kun oli 7.luokasta lähtien ollut ongelmia oppimisessa,keskitymisessä ja mun turhautuminen siihen etten saanu apua alkoin näkymään koulun sääntöjen rikkomisena ja olin ongelmissa joka viikko. Koulu lähetti mut koulu-terapeutille joka laitto lähetteen nuorisopsykiatriselle polille. Vasta siellä kävi ilmi ettei koululla ollut mitään hajua mun ADD:sta ja opettajat tajus viimein etten ollut valehdellut kun olin sanonut että minulla on diagnoosi, koskaan en tajunnut että miksei mun vanhemmat ottaneet asiaa koulussa aiemmin esille.

Mulla on jäänyt kaks ammattikoulua kesken sen takia koska koulussa ei opettajat tienneet miten tai mitä on ADD joten tipuin kärryiltä nopeesti enkä päässyt enää kyytiin. kolmisen vuotta sitten kävin ammattiinvalmentavan koulutuksen jonka aikana mulle tuli Burn-out  ja kävin taas kouluterapeutilla juttelemassa pari kertaa ja mulla kokeiltiin kourallinen erillaisia unilääkkeitä ja todettiin että oon ihan kunnossa ja mitään hoitoja ei alotettu mihinkään.

2vuotta sitten muutettiin Mikkeliin ja ehdinköhän täällä asua vain 2kk kun työkkärin ammatinvalinta-psykologi teki mulle ”mieli-ala/masennus” testin josta sain todella hälyyttävät pisteet. Eikun lähete mielenterveys vastaanotolle ja siellä diagnosoitiin Vakava masennus, Ahdistuneisuus häiriö ja paniikki-häiriö. Sain lääkityksen ja alettiin terapialla purkaa mistä nää johtuu. Yksi selitteisesti :ADD:sta. Se että olin alkanut uskomaan itsekkin siihen että olen: Laiska, tyhmä, ja välinpitämätön. Tuo ajatus maailma toi ahdistuneisuuden joka sai lisä potkua kesken jääneistä opinnoista ja ihmisitä ketkä mulle toitotti että mun pitää ottaa vaan itteeni niskasta kiinni ni kyllä se siitä. Paniikkihäiriö siitä että olin alkanut pelkäämään tilanteita joissa ADD sai vallan eli uusien ihmisten kohtaaminen,ennalta arvaamattomat tilanteet ja mukavuus alueen ulkopuolelle joutuminen. Näitten asioitten kertyminen pää-koppaan= Vakava masennus.

Täällä hetkellä mulla on itse tutkiskelu menossa että mitkä asiat on masennuksen aiheuttamia ja mitkä ADDn.

Koitan tehdä ADD:n vaikutuksesta mun elämään eri kirjotuksia esim: arki,muisti,opiskelu,päihteet yms.

Jos sä mietit voiko sulla olla ADD niin suosittelen tekemään netissä ADD-testin ja olemaan testin tulosten tiimoilta yhteydessä lääkäriin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *