Ladataan...
Kun kaksi = neljä

Aika kiitää aivan käsittämättömän nopeasti ja meidän mini tulee jo 6 kuukauden ikään!! Miten sitä esikoisen kohdalla tuntui että äitiysloma meni hitaasti ja rauhallisesti mutta nyt tuntuu siltä että juurihan tuo syntyi ja nyt on jo puolivuotias. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että nyt ei ole ollut samalla tavalla enää aikaa ja mahdollisuuksia elää siinä ”vauvakuplassa” eli nukkua vauvan kanssa päikkäreitä yhdessä ja suunnitella päivän ohjelmaa sitä mukaa kun päivä etenee. Tuo pian 3- vuotias nimittäin pitää huolen siitä etten ehdi kovinkaan montaa kertaa päivän aikana peppuani alas laskemaan. Aloitimme esikoisen kanssa kiinteiden syömisen hänen ollessaan 5kk ikäinen. Tarkoitus oli tuolloin olla täysimetyksellä 6kk ikään asti, mutta hänen kanssaan kävi ikävästi rotarokotusten kanssa ja lopputulemana lastenlääkärimme suositteli kiinteiden aloittamista jo aiemmin jotta saisimme suolistolle jo muita ärsykkeitä jonka seurauksena jatkuva ripulointi loppuisi (kakkavaipat vaihdettiin n. 12 kertaa päivässä reilun 2kk ajan). Tuolloin aloitimme soseilla, mutta 6kk iässä siirryimme enemmän ja enemmän sormiruokailuun.

 

Nykysuosituksen mukaan kiinteät tulisi aloittaa 4-6kk iässä ja aloitusajankohtaan vaikuttaa moni asia, kuten vauvan kasvu, valmiudet, keskosuus jne. Aloittamisajankohdan kannalta oleellista olisi ottaa huomioon vauvan valmiudet kiinteiden syömiseen, mutta tämäkin aina tilanteen mukaan. Näillä valmiuksilla tarkoitetaan ainakin seuraavia asioita:

* osaa istua syöttötuoleja joko itsenäisesti tai hyvin vähäisellä tukemisella TAI kykenee istumaan aikuisen sylissä selkä suorana

* lapsi osoittaa kiinnostusta muiden ruokailuun; seuraa kun muut syö, ehkä vähän maiskuttelee suutakin samalla ja yrittää kurkotella käsin muiden ruokia

* hallitsee päänsä liikkeet, eli pää ei roiku mihinkään suuntaan ja lapsi osaa tarvittaessa viedä pään eteenpäin tai kääntää sen pois

* pystyy viemään ruokaa itse suuhunsa omin käsin

* osaa käsitellä ruokaa suussa eikä työnnä pallokielellä kaikkea pois

 

Jokaisen oma valinta onkin sitten se, aloitetaanko kiinteiden syöminen soseilla vai sormiruokailemalla ja syötetäänkö kaupan valmisruokia vai tehdäänkö kaikki itse. Esikoisen kohdalla tein kaikki ruoat itse ja niin teen myös tämän meidän minin kanssa. Olemme nyt kolme viikkoa antaneet neidille ruoat soseena ja siirrymme pikkuhiljaa sormiruokailuun kunhan hän osaa istua kunnolla syöttötuolissa, tällä hetkellä istumisesta ei tule vielä mitään itsenäisesti ja tästä syystä syötän häntä sylissä istuttaen. Samasta syystä päätin myöskin että aloitamme soseilla eikö sormiruokailulla. Jotenkin koen itse turvallisemmaksi aloittaa näin kun tuo istuminen ei vielä suju.

Toistaiseksi ei onneksi ole tullut mistään ruoka-aineesta masuvaivoja, esikoisen kanssa kun tuntui tulevan hyvinkin herkästi ja valvoimme monet yöt tämän takia. Mini onkin vetäissyt aivan käsittämättömällä ruokahalulla soseita ja välillä olen joutunut miettimään että onkohan nyt varmasti ok että annan tytön syödä noin paljon? Neuvolan ohjeistus kuitenkin oli että saadaan antaa niin paljon kuin vauva haluaa syödä ja koska hänelle ei siitä näytä mitään mahavaivoja tulevan niin olemme hyvillä mielin näin myös tehneet.

 

Tähän mennessä on kokeiltu kesäkurpitsa, peruna, bataatti, porkkana, jauheliha, päärynä, omena, mango, banaani ja kukkakaali. Viime viikolla otimme mukaan myös iltapuuron ja pakko todeta tähän väliin että vaikka aina sanotaan että ei se iltapuuro niitä yöunia paranna, niin meillä ainakin loppui se yöhulinointi siihen. Nyt ollaan siis viikko saatu nukkua 1-2 herätyksellä ja herätykset on menneet tosi helposti, eli vauva syö ja jatkaa unia.

Kaikki muu ruoka on uponnut hyvällä ruokahalulla paitsi peruna, jota en kyllä ihmettele sillä sen koostumus soseutettuna menee helposti aika liisteriksi ellei sitä notkista runsaalla määrällä keitinvettä tai rintamaitoa. Jauhelihaa en soseuttanut, sillä yritän jo tässä sosevaiheessa pitää ruoassa karkeutta jotta sormiruokailuun siirtyminen olisi helpompaa eikä neidistä tulisi sihtikurkku. Seuraavaksi kokeilulistalla on lohi, kana, kananmuna, persikka ja maissi.  Sormiruokailusta yritän muistaa tehdä oman postauksen vielä sitten kun siihen päästään siirtymään.

 

Ensi viikolla meillä vietetäänkin esikoisen 3v synttäreitä. Synttäreissä on kettuteema, sillä neiti on aivan totaalinen kettufani. Koristeita ollaankin jo askarreltu ja ilmapalloja tilattu netin kautta. Tällä viikolla pitäisi käydä vielä Confetista ostamassa kettu- aiheisia lautasia ja lautasliinoja, sekä muuta aiheeseen sopivaa. Synttärihumusta myöhemmin lisää :)

Ladataan...
Kun kaksi = neljä

Halloween tuli ja meni joten mun osaltani syksy sais nyt olla virallisesti paketissa ja odotan jo lunta ja pakkasta. Olen useampana vuonna kaivertanut Halloweenina kurpitsasta lyhdyn ja niin halusin tehdä tänäkin vuonna. Tuon melkein 3- vuotiaan mielestä halloweenkurpitsat on pelottavia, joten hetken aikaa piti miettiä että minkälaisen kuvan sitä voi kaivertaa ettei lapselta mene yöunet. Sovittiin että koska tää tyyppi hymyilee, on se hyvä tyyppi ja lapsi ei sitä pelännyt.

Teen yleensä aina kurpitsan kaivertamisen ohessa yli jäävistä lihoista piirakkaa ja niin tein tälläkin kertaa. Kyseinen kurpitsa ei kuitenkaan ollut kovinkaan lihaisa joten reseptin kanssa joutui hieman soveltamaan. Päälle tullut tuorejuustokuorrute pelasti ehkä kuitenkin hieman tilannetta vaikka itse piirakka ei nyt mikään mestariteos ollutkaan.

Ensi sunnuntaina vietetään jo isänpäivää. Esikoinen askartelee aina isälleen päiväkodissa kortin ja yleensä jonkin pienen lahjankin, joten kotona askartelimme erikseen kortin vielä papalle. Nyt kun tytöt on vielä pieniä, on ihanaa kun voi ottaa talteen näitä käsien ja jalkojen kuvia sormivärien avulla. Molemmista on otettu myös vauvakirjojen väliin käsien ja jalkojen jäljennökset, niitä on sitten kiva vertailla kasvavaan jalkaan myöhemmin. Näin Facebookissa kuvan tällaisesta hirvikortista joka oli toteutettu käsien ja jalkojen kuvilla ja pakkohan se oli tällainen tehdä papalle. 

Kävimme E:n syntymän jälkeen newborn- kuvauksessa Vantaalla aivan ihanassa paikassa Marjo Mauno Photographylla (googlettakaa, tai etsikää facesta/instagramista. Kuvat on IHANIA). Emme olleet tilanneet vielä paperikuvia vaan ne odottivat drop boxissa inspiraatiota, joten nyt tilasin tyttöjen yhteiskuvasta taulun sekä papalle että tyttöjen isälle. Lisäksi tilasin muista kuvauksen kuvista pienemmät kuvat, jotka tulevat Ikeasta ostettuun kollaasikehykseen. Kuvat on niin ihania että joka kerta niitä katsoessa pidättelen hengitystä <3 

Otimme tuolloin siis E:n newborn- kuvat hänen ollessaan viikon ikäinen, samalla otimme koko perheestä kuvia sekä tietysti myös tytöistä sisaruskuvia. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Marjon sivuihin ja kuviin, aivan ihana nainen ja tapa kuvata ja käsitellä lapsia oli sydäntä lämmittävä. Studiolla oli otettu kaikki huomioon pienten kuvattavien varalta ja meillä oli todella tervetullut olo.

Ladataan...
Kun kaksi = neljä

Vauvalle tuli juuri 5kk ikää ja jotenkin sitä ei odottanut enää tässä vaiheessa että tämä vauva-arki menisi hankalammaksi. Esikoinenhan alkoi nukkua yöt läpi jo 9 viikkoa vanhana ja tämä toukokuinen on synnäriltä asti nukkunut yöt 1-2 herätyksellä, toisinaan jopa ilman herätyksiä aamuun asti. Niinpä naiivisti oletin että tässä vaiheessa nukkuisimme jo yöt läpi ihan joka yö, mutta voi kuinka väärässä olinkaan... 4 kuukauden hulinoista kuulee usein puhuttavan mutta enpä tajunnut että  ne ihan näin pahat olisi. Nyt on siis menty n. 2 kuukautta niin että en ole itse nukkunut kuin ihan torkahdellen. Muutama parempi yö joukkoon on toki mahtunut, mutta useimmiten pääsen itse n. 2-3 tunnin yöunilla ja nekin parissa osassa. 

 

Esimerkki:

20.00  Vauva omaan pinnasänkyyn nukkumaan

20.45 Vauva herää. Nostan sängystä, kapaloin ja nukutaan uudelleen omaan sänkyyn nukkumaan

21.45 Menen itse sänkyyn

22.10 Vauva herää ja ei rauhoitu muuten kuin rinnalle, niinpä imetän ja nostan takaisin pinnikseen ja klo 22.30 pääsen itse takaisin sänkyyn.

00.05 Vauva herää, otan meidän sänkyyn ja imetän uneen.

00.05-04.00 Vauva ähisee, puhisee, haluaa syödä rintaa, ei halua syödä rintaa, ei nuku jos tissi ei ole suussa tai nukkuu enintään 10 minuuttia.

04.00 Vauva alkaa itkeä ja itkee n. 45 min, jonka aikana kanniskelen häntä ympäri asuntoa.

04.50 Laitan vauvan pinnikseen nukkumaan ja käyn itse nukkumaan

05.50 Esikoinen herää ja herättää höpötyksillä myös vauvan. 

 

Huomenta!

 

Nyt kun nämä syksyn värit on kolahtaneet ihan kunnolla, pyysin äitiäni neulomaan vauvalle okran värisestä merinovillalangasta pipon ja neuleshortsit. Äitini halusi neuloa mukaan vielä polvisukat ja voi jestas näistä tuli suloiset!

Kävimme esikoiseni kanssa viettämässä kahdestaan laatuaikaa I love me- messuilla. Messuilla ei varsinaisesti ollut itseäni kovinkaan paljoa kiinnostavia esillelaittajia Kaikon lisäksi, mutta koska minulla oli sinne ilmaislippu ja tyttäreni rakastaa käydä messuilla, ajattelin että käydään kääntymässä. Yllätys yllätys, löysimme itsemme tietenkin Kaikon pisteeltä ja lupasin tyttärelleni että hän saa valita itselleen yhden vaatteen sieltä. Mukaan lähti tämä Blue blossom paita. Samasta kuosista meillä on keltaisena leggarit molemmilla tytöillä ja kaapissa olisi vielä kyseistä kangastakin, josta aion ommella vauvalle kietaisubodyn. Nyt kun paita on käytössä, huomasin ettei meillä ole kuin yhdet tämän kanssa yhteensopivat housut, täytyy siis alkaa metsästää housuja ja hameita lisää.

 

Vaikka oma väsymys onkin tätä nykyä aivan käsittämätön, huomaan kuinka tärkeää juuri tällaiset tuulettumiset ovat. Nytkin olimme messuilla vain pari tuntia, mutta ihanasti se virkisti mieltä ja aivan eri tavalla jaksoi taas kotona pyörittää arkea. Suosittelen todellakin jokaiselle kotiäidille, että muistakaa myös itsenne. Vauva pärjää kyllä isän, tai vaikka isovanhempien kanssa sen aikaa että käyt itse jossain viettämässä ihan vaan omaa aikaa. Ikävän usein kuulee omassakin tuttavapiirissä miten ”pitäis, mutta kun ei se vielä pärjää isän kanssa”. Kyllä se pärjää, uskokaa pois. Isä on aivan yhtälailla lapsen vanhempi kuin äitikin ja meidän äitien pitäisi uskoa siihen. Pienet hengähdystauot tekevät ihmeitä mielelle ja omalle hyvinvoinnille ja itse uskon että hyvinvoiva äiti on parempi äiti kuin aivan loppuun palanut, aina kotona oleva äiti joka elää yksinomaan lasten ehdoilla. Muistakaa pitää myös itsestänne huolta <3

 

Pages