Ladataan...
Kun kaksi = neljä

Ihan uskomatonta että enää viikko jouluun! Tämä vuosi on mennyt aivan käsittämättömän nopeasti, aivan huomattavan paljon nopeammin kuin esikoisen vauvavuosi ja se on saanut aikaan aika haikeita fiiliksiä. Pikku E alkoi pari viikkoa sitten ryömimään, 6kk iässä ja se oli jostain syystä täysi isku vasten kasvoja sillä tajusin että pikkuvauva- aika meni jo! Missä välissä? Miten?! Varmaan nuo pitkät valvomiset sai aikaan sen että olen ollut enemmän ja vähemmän kuutamolla viime kuukaudet ja nyt tosiaan tuntuu siltä että sumussa on menty monta kuukautta. Mutta meillä tosiaan nukutaan nyt yöt aika hyvin, neiti menee 19.15-19.30 välillä nukkumaan ja nukkuu heräämättä 4-5.30 asti jolloin nostan hänet viereen syömään ja jatketaan siinä unia siihen asti kunnes esikoinen tulee herättämään koko porukan (yleensä jo kuudelta). 

 

En ollut aikaisemmin ollenkaan jouluihminen, meillä ei ole ollut kertaakaan edes joulukuusta edellisen 15 vuoden aikana ja jouluruoatkin alkoi upota molemmille vasta 5-6 vuotta sitten. Joulu on kuitenkin alkanut salakavalasti hiipiä sydämeeni viime vuosina ja etenkin lasten syntymän myötä musta onkin kuoriutunut aikamoinen joulufani. Tänä vuonna päätin jopa askarrella havukranssin oveen itse ja sehän olikin aika helppo juttu. Googlettelin eri ohjeita ja vastaan tuli tosi simppeli ohje jossa kranssin ”kehikkona” käytettiin sanomalehteä joka oli kääritty rullalle ja sidottu ympyräksi. Tämän jälkeen aloin vaan asetella havuja kiinni. Leikkasin haet valmiiksi n. 10-15cm pituisiksi jolloin asettelu on helpompaa kun eripituiset oksat ei sojottele joka suuntaan. Rautalanka olisi ilmeisesti hyvä havujen sitomiseen mutta meiltä löytyi ihan juuttinarua jota käytin, eikä se jäänyt näkyviinkään kun asettelun havittelee päällekkäin niin että nauha peittyy. Kun kaikki havittelee olen paikoillaan, voi kranssin koristella haluamallaan tavalla. Valmiista kranssista ei ole kuvaa mutta siihen tuli muutama pieni punainen joulupallo ja hopeista helminauhaa jota käytetään joulukuusen koristeluun.

 

Vietimme viime kuussa esikoisen 3- vuotissynttäreitå joissa oli kettuteema, sillä neiti on todellinen kettufani. Oli siis sanomattakin selvää että synttäreihin tulee kettukakku. Kakku tilattiin, en jaksanut alkaa itse vääntämään sillä tiedän että siitä olisi tullut tässä sirkuksessa vain ylimääräistä stressiä. Onneksi päädyimme tilaamaan kakun, siltä tästä tuli aivan ihana ja ihan mielettömän herkullista! Pieni kettutyttö oli aivan fiiliksissä kakustaan ja puhuu edelleen että myös ensi vuonna on kettusynttärit.

 

Tänä vuonna meille muuten tuli ensimmäistä kertaa joulukuusi! Olisin halunnut aidon kuusen, mutta koska jokainen tuttava oli sitä mieltä että aito kuusi on maailman rasittavia neulasten tiputtaja, päädyin hankkimaan muovikuusen. Appivanhemmat osti viime vuonna aidonnäköisen muovikuusen, joka tosiaan oli niin aidon näköinen että kaikki luuli sen olevan aito, ainoastaan aidon kuusen tuoksu puuttui! Halusin tottakai siis meille samanlaisen ja tilasinkin tämän verkkokauppa.comista. Toimitus oli aivan käsittämättömän nopea ja pääsimmekin nopeasti koristelemaan kuusen. No, nopeasti ja nopeasti. Kuusen kasaamiseen meni hetki aikaa joten siihen kannattaa varautua. Mutta onhan se nyt ihana ja sitä jaksaa päivästä toiseen <3.

Joululahjashoppailut alkaakin olla aika hyvällä mallilla joten viimeiselle viikolle jää enää lahjojen pakkailu ja joululaulujen kuuntelu pienten tonttutyttöjen kanssa. Ihanaa joulunaikaa ja nauttikaa toisistanne ja rakastakaa <3

 

Ladataan...
Kun kaksi = neljä

Aika kiitää aivan käsittämättömän nopeasti ja meidän mini tulee jo 6 kuukauden ikään!! Miten sitä esikoisen kohdalla tuntui että äitiysloma meni hitaasti ja rauhallisesti mutta nyt tuntuu siltä että juurihan tuo syntyi ja nyt on jo puolivuotias. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että nyt ei ole ollut samalla tavalla enää aikaa ja mahdollisuuksia elää siinä ”vauvakuplassa” eli nukkua vauvan kanssa päikkäreitä yhdessä ja suunnitella päivän ohjelmaa sitä mukaa kun päivä etenee. Tuo pian 3- vuotias nimittäin pitää huolen siitä etten ehdi kovinkaan montaa kertaa päivän aikana peppuani alas laskemaan. Aloitimme esikoisen kanssa kiinteiden syömisen hänen ollessaan 5kk ikäinen. Tarkoitus oli tuolloin olla täysimetyksellä 6kk ikään asti, mutta hänen kanssaan kävi ikävästi rotarokotusten kanssa ja lopputulemana lastenlääkärimme suositteli kiinteiden aloittamista jo aiemmin jotta saisimme suolistolle jo muita ärsykkeitä jonka seurauksena jatkuva ripulointi loppuisi (kakkavaipat vaihdettiin n. 12 kertaa päivässä reilun 2kk ajan). Tuolloin aloitimme soseilla, mutta 6kk iässä siirryimme enemmän ja enemmän sormiruokailuun.

 

Nykysuosituksen mukaan kiinteät tulisi aloittaa 4-6kk iässä ja aloitusajankohtaan vaikuttaa moni asia, kuten vauvan kasvu, valmiudet, keskosuus jne. Aloittamisajankohdan kannalta oleellista olisi ottaa huomioon vauvan valmiudet kiinteiden syömiseen, mutta tämäkin aina tilanteen mukaan. Näillä valmiuksilla tarkoitetaan ainakin seuraavia asioita:

* osaa istua syöttötuoleja joko itsenäisesti tai hyvin vähäisellä tukemisella TAI kykenee istumaan aikuisen sylissä selkä suorana

* lapsi osoittaa kiinnostusta muiden ruokailuun; seuraa kun muut syö, ehkä vähän maiskuttelee suutakin samalla ja yrittää kurkotella käsin muiden ruokia

* hallitsee päänsä liikkeet, eli pää ei roiku mihinkään suuntaan ja lapsi osaa tarvittaessa viedä pään eteenpäin tai kääntää sen pois

* pystyy viemään ruokaa itse suuhunsa omin käsin

* osaa käsitellä ruokaa suussa eikä työnnä pallokielellä kaikkea pois

 

Jokaisen oma valinta onkin sitten se, aloitetaanko kiinteiden syöminen soseilla vai sormiruokailemalla ja syötetäänkö kaupan valmisruokia vai tehdäänkö kaikki itse. Esikoisen kohdalla tein kaikki ruoat itse ja niin teen myös tämän meidän minin kanssa. Olemme nyt kolme viikkoa antaneet neidille ruoat soseena ja siirrymme pikkuhiljaa sormiruokailuun kunhan hän osaa istua kunnolla syöttötuolissa, tällä hetkellä istumisesta ei tule vielä mitään itsenäisesti ja tästä syystä syötän häntä sylissä istuttaen. Samasta syystä päätin myöskin että aloitamme soseilla eikö sormiruokailulla. Jotenkin koen itse turvallisemmaksi aloittaa näin kun tuo istuminen ei vielä suju.

Toistaiseksi ei onneksi ole tullut mistään ruoka-aineesta masuvaivoja, esikoisen kanssa kun tuntui tulevan hyvinkin herkästi ja valvoimme monet yöt tämän takia. Mini onkin vetäissyt aivan käsittämättömällä ruokahalulla soseita ja välillä olen joutunut miettimään että onkohan nyt varmasti ok että annan tytön syödä noin paljon? Neuvolan ohjeistus kuitenkin oli että saadaan antaa niin paljon kuin vauva haluaa syödä ja koska hänelle ei siitä näytä mitään mahavaivoja tulevan niin olemme hyvillä mielin näin myös tehneet.

 

Tähän mennessä on kokeiltu kesäkurpitsa, peruna, bataatti, porkkana, jauheliha, päärynä, omena, mango, banaani ja kukkakaali. Viime viikolla otimme mukaan myös iltapuuron ja pakko todeta tähän väliin että vaikka aina sanotaan että ei se iltapuuro niitä yöunia paranna, niin meillä ainakin loppui se yöhulinointi siihen. Nyt ollaan siis viikko saatu nukkua 1-2 herätyksellä ja herätykset on menneet tosi helposti, eli vauva syö ja jatkaa unia.

Kaikki muu ruoka on uponnut hyvällä ruokahalulla paitsi peruna, jota en kyllä ihmettele sillä sen koostumus soseutettuna menee helposti aika liisteriksi ellei sitä notkista runsaalla määrällä keitinvettä tai rintamaitoa. Jauhelihaa en soseuttanut, sillä yritän jo tässä sosevaiheessa pitää ruoassa karkeutta jotta sormiruokailuun siirtyminen olisi helpompaa eikä neidistä tulisi sihtikurkku. Seuraavaksi kokeilulistalla on lohi, kana, kananmuna, persikka ja maissi.  Sormiruokailusta yritän muistaa tehdä oman postauksen vielä sitten kun siihen päästään siirtymään.

 

Ensi viikolla meillä vietetäänkin esikoisen 3v synttäreitä. Synttäreissä on kettuteema, sillä neiti on aivan totaalinen kettufani. Koristeita ollaankin jo askarreltu ja ilmapalloja tilattu netin kautta. Tällä viikolla pitäisi käydä vielä Confetista ostamassa kettu- aiheisia lautasia ja lautasliinoja, sekä muuta aiheeseen sopivaa. Synttärihumusta myöhemmin lisää :)

Ladataan...
Kun kaksi = neljä

Halloween tuli ja meni joten mun osaltani syksy sais nyt olla virallisesti paketissa ja odotan jo lunta ja pakkasta. Olen useampana vuonna kaivertanut Halloweenina kurpitsasta lyhdyn ja niin halusin tehdä tänäkin vuonna. Tuon melkein 3- vuotiaan mielestä halloweenkurpitsat on pelottavia, joten hetken aikaa piti miettiä että minkälaisen kuvan sitä voi kaivertaa ettei lapselta mene yöunet. Sovittiin että koska tää tyyppi hymyilee, on se hyvä tyyppi ja lapsi ei sitä pelännyt.

Teen yleensä aina kurpitsan kaivertamisen ohessa yli jäävistä lihoista piirakkaa ja niin tein tälläkin kertaa. Kyseinen kurpitsa ei kuitenkaan ollut kovinkaan lihaisa joten reseptin kanssa joutui hieman soveltamaan. Päälle tullut tuorejuustokuorrute pelasti ehkä kuitenkin hieman tilannetta vaikka itse piirakka ei nyt mikään mestariteos ollutkaan.

Ensi sunnuntaina vietetään jo isänpäivää. Esikoinen askartelee aina isälleen päiväkodissa kortin ja yleensä jonkin pienen lahjankin, joten kotona askartelimme erikseen kortin vielä papalle. Nyt kun tytöt on vielä pieniä, on ihanaa kun voi ottaa talteen näitä käsien ja jalkojen kuvia sormivärien avulla. Molemmista on otettu myös vauvakirjojen väliin käsien ja jalkojen jäljennökset, niitä on sitten kiva vertailla kasvavaan jalkaan myöhemmin. Näin Facebookissa kuvan tällaisesta hirvikortista joka oli toteutettu käsien ja jalkojen kuvilla ja pakkohan se oli tällainen tehdä papalle. 

Kävimme E:n syntymän jälkeen newborn- kuvauksessa Vantaalla aivan ihanassa paikassa Marjo Mauno Photographylla (googlettakaa, tai etsikää facesta/instagramista. Kuvat on IHANIA). Emme olleet tilanneet vielä paperikuvia vaan ne odottivat drop boxissa inspiraatiota, joten nyt tilasin tyttöjen yhteiskuvasta taulun sekä papalle että tyttöjen isälle. Lisäksi tilasin muista kuvauksen kuvista pienemmät kuvat, jotka tulevat Ikeasta ostettuun kollaasikehykseen. Kuvat on niin ihania että joka kerta niitä katsoessa pidättelen hengitystä <3 

Otimme tuolloin siis E:n newborn- kuvat hänen ollessaan viikon ikäinen, samalla otimme koko perheestä kuvia sekä tietysti myös tytöistä sisaruskuvia. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Marjon sivuihin ja kuviin, aivan ihana nainen ja tapa kuvata ja käsitellä lapsia oli sydäntä lämmittävä. Studiolla oli otettu kaikki huomioon pienten kuvattavien varalta ja meillä oli todella tervetullut olo.

Pages