Kiinteiden aloittaminen, soseet vai sormiruokailu?

Aika kiitää aivan käsittämättömän nopeasti ja meidän mini tulee jo 6 kuukauden ikään!! Miten sitä esikoisen kohdalla tuntui että äitiysloma meni hitaasti ja rauhallisesti mutta nyt tuntuu siltä että juurihan tuo syntyi ja nyt on jo puolivuotias. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että nyt ei ole ollut samalla tavalla enää aikaa ja mahdollisuuksia elää siinä ”vauvakuplassa” eli nukkua vauvan kanssa päikkäreitä yhdessä ja suunnitella päivän ohjelmaa sitä mukaa kun päivä etenee. Tuo pian 3- vuotias nimittäin pitää huolen siitä etten ehdi kovinkaan montaa kertaa päivän aikana peppuani alas laskemaan. Aloitimme esikoisen kanssa kiinteiden syömisen hänen ollessaan 5kk ikäinen. Tarkoitus oli tuolloin olla täysimetyksellä 6kk ikään asti, mutta hänen kanssaan kävi ikävästi rotarokotusten kanssa ja lopputulemana lastenlääkärimme suositteli kiinteiden aloittamista jo aiemmin jotta saisimme suolistolle jo muita ärsykkeitä jonka seurauksena jatkuva ripulointi loppuisi (kakkavaipat vaihdettiin n. 12 kertaa päivässä reilun 2kk ajan). Tuolloin aloitimme soseilla, mutta 6kk iässä siirryimme enemmän ja enemmän sormiruokailuun.

 

Nykysuosituksen mukaan kiinteät tulisi aloittaa 4-6kk iässä ja aloitusajankohtaan vaikuttaa moni asia, kuten vauvan kasvu, valmiudet, keskosuus jne. Aloittamisajankohdan kannalta oleellista olisi ottaa huomioon vauvan valmiudet kiinteiden syömiseen, mutta tämäkin aina tilanteen mukaan. Näillä valmiuksilla tarkoitetaan ainakin seuraavia asioita:

* osaa istua syöttötuoleja joko itsenäisesti tai hyvin vähäisellä tukemisella TAI kykenee istumaan aikuisen sylissä selkä suorana

* lapsi osoittaa kiinnostusta muiden ruokailuun; seuraa kun muut syö, ehkä vähän maiskuttelee suutakin samalla ja yrittää kurkotella käsin muiden ruokia

* hallitsee päänsä liikkeet, eli pää ei roiku mihinkään suuntaan ja lapsi osaa tarvittaessa viedä pään eteenpäin tai kääntää sen pois

* pystyy viemään ruokaa itse suuhunsa omin käsin

* osaa käsitellä ruokaa suussa eikä työnnä pallokielellä kaikkea pois

 

2209302B-52EB-4A1E-B126-C05E92DB2820.jpeg

Jokaisen oma valinta onkin sitten se, aloitetaanko kiinteiden syöminen soseilla vai sormiruokailemalla ja syötetäänkö kaupan valmisruokia vai tehdäänkö kaikki itse. Esikoisen kohdalla tein kaikki ruoat itse ja niin teen myös tämän meidän minin kanssa. Olemme nyt kolme viikkoa antaneet neidille ruoat soseena ja siirrymme pikkuhiljaa sormiruokailuun kunhan hän osaa istua kunnolla syöttötuolissa, tällä hetkellä istumisesta ei tule vielä mitään itsenäisesti ja tästä syystä syötän häntä sylissä istuttaen. Samasta syystä päätin myöskin että aloitamme soseilla eikö sormiruokailulla. Jotenkin koen itse turvallisemmaksi aloittaa näin kun tuo istuminen ei vielä suju.

Toistaiseksi ei onneksi ole tullut mistään ruoka-aineesta masuvaivoja, esikoisen kanssa kun tuntui tulevan hyvinkin herkästi ja valvoimme monet yöt tämän takia. Mini onkin vetäissyt aivan käsittämättömällä ruokahalulla soseita ja välillä olen joutunut miettimään että onkohan nyt varmasti ok että annan tytön syödä noin paljon? Neuvolan ohjeistus kuitenkin oli että saadaan antaa niin paljon kuin vauva haluaa syödä ja koska hänelle ei siitä näytä mitään mahavaivoja tulevan niin olemme hyvillä mielin näin myös tehneet.

 

Tähän mennessä on kokeiltu kesäkurpitsa, peruna, bataatti, porkkana, jauheliha, päärynä, omena, mango, banaani ja kukkakaali. Viime viikolla otimme mukaan myös iltapuuron ja pakko todeta tähän väliin että vaikka aina sanotaan että ei se iltapuuro niitä yöunia paranna, niin meillä ainakin loppui se yöhulinointi siihen. Nyt ollaan siis viikko saatu nukkua 1-2 herätyksellä ja herätykset on menneet tosi helposti, eli vauva syö ja jatkaa unia.

Kaikki muu ruoka on uponnut hyvällä ruokahalulla paitsi peruna, jota en kyllä ihmettele sillä sen koostumus soseutettuna menee helposti aika liisteriksi ellei sitä notkista runsaalla määrällä keitinvettä tai rintamaitoa. Jauhelihaa en soseuttanut, sillä yritän jo tässä sosevaiheessa pitää ruoassa karkeutta jotta sormiruokailuun siirtyminen olisi helpompaa eikä neidistä tulisi sihtikurkku. Seuraavaksi kokeilulistalla on lohi, kana, kananmuna, persikka ja maissi.  Sormiruokailusta yritän muistaa tehdä oman postauksen vielä sitten kun siihen päästään siirtymään.

 

Ensi viikolla meillä vietetäänkin esikoisen 3v synttäreitä. Synttäreissä on kettuteema, sillä neiti on aivan totaalinen kettufani. Koristeita ollaankin jo askarreltu ja ilmapalloja tilattu netin kautta. Tällä viikolla pitäisi käydä vielä Confetista ostamassa kettu- aiheisia lautasia ja lautasliinoja, sekä muuta aiheeseen sopivaa. Synttärihumusta myöhemmin lisää 🙂

perhe lapset vanhemmuus diy

Tule jo talvi

Halloween tuli ja meni joten mun osaltani syksy sais nyt olla virallisesti paketissa ja odotan jo lunta ja pakkasta. Olen useampana vuonna kaivertanut Halloweenina kurpitsasta lyhdyn ja niin halusin tehdä tänäkin vuonna. Tuon melkein 3- vuotiaan mielestä halloweenkurpitsat on pelottavia, joten hetken aikaa piti miettiä että minkälaisen kuvan sitä voi kaivertaa ettei lapselta mene yöunet. Sovittiin että koska tää tyyppi hymyilee, on se hyvä tyyppi ja lapsi ei sitä pelännyt.

F8A94F0C-8008-4AAE-9E4A-BDA67C693756.jpeg

Teen yleensä aina kurpitsan kaivertamisen ohessa yli jäävistä lihoista piirakkaa ja niin tein tälläkin kertaa. Kyseinen kurpitsa ei kuitenkaan ollut kovinkaan lihaisa joten reseptin kanssa joutui hieman soveltamaan. Päälle tullut tuorejuustokuorrute pelasti ehkä kuitenkin hieman tilannetta vaikka itse piirakka ei nyt mikään mestariteos ollutkaan.

953119B3-85FC-4BD4-87F7-D9A92ECDFABC.jpeg

Ensi sunnuntaina vietetään jo isänpäivää. Esikoinen askartelee aina isälleen päiväkodissa kortin ja yleensä jonkin pienen lahjankin, joten kotona askartelimme erikseen kortin vielä papalle. Nyt kun tytöt on vielä pieniä, on ihanaa kun voi ottaa talteen näitä käsien ja jalkojen kuvia sormivärien avulla. Molemmista on otettu myös vauvakirjojen väliin käsien ja jalkojen jäljennökset, niitä on sitten kiva vertailla kasvavaan jalkaan myöhemmin. Näin Facebookissa kuvan tällaisesta hirvikortista joka oli toteutettu käsien ja jalkojen kuvilla ja pakkohan se oli tällainen tehdä papalle. 

313BC3A1-5CEB-4579-9B3C-5B22576A2E87.jpeg

Kävimme E:n syntymän jälkeen newborn- kuvauksessa Vantaalla aivan ihanassa paikassa Marjo Mauno Photographylla (googlettakaa, tai etsikää facesta/instagramista. Kuvat on IHANIA). Emme olleet tilanneet vielä paperikuvia vaan ne odottivat drop boxissa inspiraatiota, joten nyt tilasin tyttöjen yhteiskuvasta taulun sekä papalle että tyttöjen isälle. Lisäksi tilasin muista kuvauksen kuvista pienemmät kuvat, jotka tulevat Ikeasta ostettuun kollaasikehykseen. Kuvat on niin ihania että joka kerta niitä katsoessa pidättelen hengitystä <3 

Otimme tuolloin siis E:n newborn- kuvat hänen ollessaan viikon ikäinen, samalla otimme koko perheestä kuvia sekä tietysti myös tytöistä sisaruskuvia. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Marjon sivuihin ja kuviin, aivan ihana nainen ja tapa kuvata ja käsitellä lapsia oli sydäntä lämmittävä. Studiolla oli otettu kaikki huomioon pienten kuvattavien varalta ja meillä oli todella tervetullut olo.

perhe vanhemmuus ajattelin-tanaan diy