Maailmantuska

Kun opinnot on taas polkaistu kunnolla käyntiin, on sydämeen muuttanut pysyvästi maailmantuska. Mitä jos en osaakaan auttaa ihmisiä työssäni? Kestääkö psyykeeni tulevan ammatin? Pitäisikö sittenkin mennä töihin vaikka Coffee Houseen? Näitä mietin eilen juurikin kyseisessä kahvilassa kun luin sektoriopintojen ennakkotehtävää varten materiaalia litrasen kahvikupin kanssa. 

 Lisäksi ahdistaa onnettomuudet, joita kotipaikkakunnalla tapahtui kesän aikana. Seitsemän nuorta ihmistä, osa vielä lapsia, menehtyi. Joku oman käden kautta, joku onnettomuuden seurauksena. He kaikki olivat jonkun lapsia. Minulla on lapsi. Mitä jos menetän hänet? Olen lukenut keskusteluja ja kirjoituksia lapsensa menettäneiltä ihmisiltä. En tiedä mitä sillä haen,jonkinlaista kosketuspintaa ehkä. Käyn tarkistamassa luvattoman usein, hengittääkö poika. Pelkään antaa hänelle porkkanaa tai kovaa leipää, mitä jos hän tukehtuu? Tiedän, kuulostaa hullulta ja turhalta pelkäämiseltä. Mutta kun kahden kuukauden aikana kuolee seitsemän, seitsemän vähintäänkin näöltä tuttua nuorta, aiheuttaa se kyllä aikamoisia ajatus- ja tunnemyrskyjä. Vierestä vietiin, omallekin kohdalle osui. Yksi uhreista oli 10-vuotias serkkuni. 

Maailmantuska, se kuvaa tätä kaikkea päässä myllertävää osuvasti. 

Puheenaiheet Syvällistä

Hoito-ohje minulle

Viimeksi kirjoittelin, kuinka havahduin siihen, että olen tavallaan unohtanut itseni. Taas.

Aina välillä kun arki pyörii vinhaa vauhtia, tekemistä on paljon tai muuten vain on kaikkea muuta, havahtuu siihen, että ei yhtäkkiä muistakaan, millon viimeksi on käynyt lenkillä. Tai lakannut kynnet, puhumattakaan siitä, että olisi vain hetken ollut. Istunut sohvannurkkaan ja katsonut telkkaria, lukenut hömppälehteä tai selaillut päämäärättömästi ihania ruokakuvia ja -reseptejä. 

Uskon, että jokaisella on ne omat hyvinvoinnin mittarinsa, kun jotkut tietyt asiat toteutuvat arjessa säännöllisesti, olo on hyvä ja tuntuu, että elämä on niin hallinnassa kuin se nyt mahdollisesti voi olla. Mitä nämä hyvinvointia ja jaksamista lisäävät asiat sitten ovat? Ne voivat olla konkreettisia asioita, tekoja tai tapoja, mutta myös ajatukset ja ajattelumallit voivat olla hyvinvointia lisääviä. Itselläni lista koostuu seuraavista:

– Hetki omaa aikaa mielellään joka päivä. Tämä voi olla vaikka lenkki, kirjastossa käynti tai puolen tunnin pötköttely sängyllä suljetun oven takana ihan vain yksikseni ja itsekseni. Sellainen hetki, jolloin voi tehdä mitä haluaa ilman, että kukaan ei vaadi mitään. 
– Säännöllinen syöminen. Paras ateriarytmi on sama kuin pojalla: aamupala, (välipala), lounas, välipala, päivällinen ja sitten iltapala. Neljä tuntia ilman ruokaa on maksimi. Nälkäisenä kiukustun, olo on heikko ja kuvotus vaivaa, väsyttää, enkä jaksa keskittyä. 
– Tarpeeksi vettä, 10 x 2,5dl on määrä, jonka puhelimeni sovellus käskee juoda päivän aikana. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Jos vedenjuonti unohtuu (eilen unohtui), pää tulee kipeäksi ja alkaa heikottaa.
– Liikunta. Tämä asia on ollut kyllä niin retuperällä viime aikoina. Noh, tästä ei voi kuin parantaa. Tekosyyt (menkat, olkapää kipeä, ei ole sopivia varusteita tuohon säähän mm.) saavat nyt jäädä. Kolme kertaa viikossa minimi! 
– Riittävät yöunet. 8 tuntia minimi. 
– Niin pinnalliselta kuin se kuulostaakin, minulle on tärkeää, että kynnet on lakattu, tukka kammattu ja muutenkin ulkonäkö on freesi. Pieruverkkaripäivät kotona ovat sitten asia erikseen, niitäkin pitää olla. Mutta pääsääntöisesti haluan näyttää fiksulta, tuoksua hyvältä ja tuntea oloni kauniiksi ja hyväksi. Tätä asiaa pidän tärkeänä myös parisuhteen kannalta!
– Siisti koti. Tavarat järjestyksessä, omilla paikoillaan. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että sotku ahdistaa, tekee levottomaksi ja ärsyttää. 
– Ajatus siitä, että joka päivä voi syödä hyvää ja terveellistä ruokaa. Arkiruokakin voi olla hyvää, ihan jokainen kerta. Välillä on myös mukava panostaa ajan kanssa. Tänään esimerkiksi ajattelimme tehdä pulled pork-hampurilaisia.
– Ajatus siitä, että jos joku päivä ei jaksa tehdä terveellistä ja hyvää ruokaa, on ihan ok mennä ulos syömään. 
– Sopimukset, säännöt ja listat helpottavat arkea, siivouspäivät, pyykkipäivät, korvamerkityt kotityöt… Mutta yhtä helpottavaa on ymmärtää, että olemme aikuisia ihmisiä, saamme jättää imuroimatta jos se sillä hetkellä tuntuu hyvältä. 
– Halaaminen. Hyvä mittari kiireelle. Jos ja kun muistaa halia miehen kanssa päivittäin monesti, on läheisempi ja rakastuneempi olo. Tämä on testattu juttu! 😀 Jos halimaan ei ehdi, helposti on sellainen etäinen fiilis. Siispä halikaa.

Kun nämä seikat ovat elämässäni kondiksessa, on hyvä olo. Hyvä fiilis, pää selkeä, suora ryhti ja onnellinen olo.

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli