Tämä päivä alkoi loistavasti! Kaadoin lasillisen vettä pöydälle ja puhelimelleni. Kyllä, sille puhelimelle, jonka isäni armopalana osti köyhälle tyttärelleen, jotta tämä saisi pojastaan parempia kuvia. Voi vittu.
Onneksi puhelin pelittää, ei siis sammunut lopullisesti tai mitään, mutta hieman siinä on havaittavissa pientä pöpperöisyyttä. Mulla on kädet kyynerpäitä myöden ristissä täydellisen toipumisen puolesta. Tässäpä oli tämänpäiväinen osa juttusarjaamme First World problems.
Ajattelin kirjoittaa vähän pojan ihosta. Tämä on pitkä tarina, ehdotan kahvikupposta ja mukavaa asentoa.
Monen monta tuntia olen istunut ja syöttänyt Googleen lukemattomia hakusanoja atooppisesta ihosta ja sen hoidosta, erityisesti vauvoja koskien. Oman ihoni kanssa kyllä pärjään, yhteistä kivikkoista taivalta on takanan monen monta vuotta. Mutta voi kun tuon pienen puolesta harmittaa niin, että välillä pitää itkuakin tihrustaa. Entä jos olisin sitkeästi syönyt niitä mustaherukansiemenöljy-kapseleita raskausaikana..? Tästä linkistä lisätietoja, KLIK!
Pojan iho oli aivan loistavassa kunnossa heti syntymän jälkeen, vierihoito-osastolla hoitajat kehuivat kehumistaan. Pieni punainen, vastasyntynyt rapulapseni pehmoisine ihoineen. Voih! Alle 4kk iässä ainoat ”ongelmat” olivat kerran hieman punoittanut pylly ja hormoninäpyt. Lapseni näytti murrosikäiseltä. Punoittavaa peppua hoidimme talkilla sekä apteekista saatavalla Hyvä salvalla. Äitini työskentelee vanhusten parissa ja kertoi heidän käyttävän tuota maagista, Arkkiatri Arvo Ylpön kehittelemää voidetta makuuhaavoihin hyvällä menestyksellä.
Hieman ennen neljän kuukauden ikää käytimme poikaa yksityisellä lastenlääkärillä. Syynä oli hallitsematon ja hillitön kakkaaminen. Samalla kun imetin, kuulin kuinka maito meni vauvan vatsaan ja samantien vaippa alkoi täyttyä täyttymistään, ja kappas, taas tuli yli. Valehtelematta meillä pyöri tuohon aikaan pyykinpesukone yötä päivää. Lapsemme nimittäin myös pulautteli yhtä hillittömästi mitä kakkailikin. Jatkuvalla syötöllä kummastakin päästä. Keskimäärin seitsemän bodynvaihtoa per päivä. Ei paljoa naurattanut.
Imetysdieetti tuli niin että napsahti, maitoallergiaepäily siis. Myös kananmuna tuli jättää pois. Kahden viikon jälkeen emme huomanneet eroa, sama ralli jatkui. Lääkäri tuumasi, että tissini suihkuavat maitoa sellaisella voimalla, että sitä tulee yli vauvan äyräiden. Ja tottahan tuo oli, maitoa olisi riittänyt vaikka kaksosille. Tai vitosille. Kun avasin imetysliivien luukun ja nappasin välistä liivinsuojan pois, suihku käynnistyi. Tästä johtuen vauva joutuu hotkimaan ja sen vuoksi maidon lisäksi myös ilmaa joutui elimistöön. Lääkäriä kuunnellessani puolestani pyörittelin mielessäni refluksia, mutta kerta paino nousi reippaasti, eikä pituuskasvussakaan ollut häikkää, ei se kuulemma ollut vaihtoehto. (Vasta myöhemmin sain selville, että joo, olisi se voinut olla.)
Lastenlääkäri myös kertoi, että joillakin vauvoilla vain on taipumusta tuollaiseen, yltiöpäiseen kakkaamiseen ja puklailuun. Ne vain ovat sellaisia. Hmm. Tuotakaan argumenttia en ostanut, mutta jotenkin siinä vaiheessa sitä oli niin voipunut ja väsynyt, että ihan sama mitä lääkärisetä tuumasi. Kerta sillä ei ollut ratkaisua, niin ei sitten.
Minulla on viisas äiti, ja minun viisas äitini pohti sitä, että olisiko sairaalassa saamani antibiootit (seitsemän eri antibioottia erilaisina sekoituksina yhteensä kolmen ja puolen viikon ajan suoraan suoneen = vauvalla hieman vatsavaivoja) vaikuttaa pojan suoliston vielä niin kehittymättömään bakteerikantaan noinkin negatiivisesti. Kaikenlisäksi poika leikattiin, eikä hän saanut synnytyskanavasta hyvää bakteerikantaani. Mene ja tiedä.
Meidän onneksemme koitui paljon nähnyt neuvolatätimme. Alunperin tarkoituksenani oli ruokkia poikaa täysimetyksellä suositeltuun 6kk ikään asti, mutta rohkeasti täti tarjosi vaihtoehtoa ohi suositusten: aloittakaa kiintät jo nyt. Ja niin me teimme. Neljä kuukautta napsahti mittariin ja melkein samalla sekunnilla pojan suu aukesi ensimmäiselle lusikalliselle bataattia. Seuraavana päivänä meni jo kaksi lusikallista, kolmantena jo ihan annokseksi kutsuttuva määrä. Jo muutaman päivän kuluessa huomasimme eron: kakka oli normaalia, ei enää pelkkää vettä. Pulauttelu oli vähentynyt huomattavasti. Pikkuhiljaa arkemme alkoi helpottua. (Pakko listä tähän, että sitten luonnollisesti murehdimme Harry Potterissakin esiintyvää Kakkaa-joka-jääköön-tulematta, pisin väli taisi olla kolme päivää. En olisi kuuna päivänä uskonut soittavani miehelle, että nyt se kakkasi!!)
Ihon kuivuminen alkoi pikkuhiljaa ja salakavalasti viiden kuukauden iässä. Ensin posket alkoivat rohtua ja punoittaa, sitten rintakehä, taipeet, vatsanseutu, selkä… Oli talvi, ja vaikka ei kovia pakkasia ollutkaan, ilma oli kuivaa ja se aina rasittaa omaakin nahkaani. Pistimme alun pikkuihottumat talven piikkiin ja toivoimme parasta läträten samaan aikaan kaikilla mahdollisilla tuntemillani perusrasvoilla. Turhaan.
Neuvolaääkäristä saamme kortisonireseptin ja reseptit muutamaan perusvoiteeseen (Aqualan, Apoobase, Ceralan..). Laitan lapselleni kortisonia sydän verta vuotaen. Minulla ei ole vaihtoehtoa, hoen mielessäni. Kortisonilla iho rauhoittuu, mutta heti kuurin loputtua ihottuma palaa palavan punaisena ympäri kehoa. Kasvot, kaula, rintakehä, vatsanseutu, selkä, polvitaipeet, käsien taipeet ja kainalot… Voi pientä poikaani.
Kuulun Facebookissa ryhmään, jossa samaan aikaan lapsensa saaneet naiset pääasiassa valittavat miehistään ja kehuskelevat uusilla vaunuillaan. Sieltä saa myös vertaistukea ja kullanarvoisia vinkkejä toisilta äideiltä. Eräs nainen kehui rasvaa nimeltään Physiogel. Ostin sitä. Hinta on aika kova, mutta saimme myöhemmin reseptin perusvoiteeseen, pienempi tuubi on saatavilla ainoastaan ilman reseptiä, mutta väittäisin, että se on joka sentin arvoista tavaraa. Nämä rasvat siis auttoivat hieman, mutta ratkaisuksi niistäkään ei ollut.
Yhtenä päivänä välipalan jälkeen (itsetehtyä sosetta: päärynä, vadelma, puolukka, mustikka) pojan kasvot lehahtivat kovasti ja leuan alle tuli valkoista röpelöä, jonkinlaisia patteja ihoon. Lähdimme samantien päivystykseen 5minuutin päähän. Päivystyksen lääkäri kirjoitti lisää rasvareseptejä, mutta ei kuulemma voinut laittaa meille lähetettä eteenpäin: neuvolan reviiriä.
Neuvolastamme ei saa aikoja lastenlääkärille vaikka tanssisi ripaskaa alasti. Niitä kun ei vain ole. Piste. Onko teillä vakuutus, kysyy neuvolatäti. Huokaisee, kun kerron että ei ole. Hän kehottaa soittamaan terveyskeskukseen tai menemään sinne yksityiselle. Minä pillahdan itkuun ja kerron puhelimessa tädille, että kuinka heidän tulee antaa meille aika, sehän on heidän tehtävänsä! Laki sanoo, että meidän täytyy saada aika. Jälkeenpäin hieman hävettää, mutta kas kummaa, aika järjestyy. Terveyskeskuksen puolelle tosin, mutta neuvolatäti sen järjesti.
Menimme lääkäriin, hän tutki pojan kiireellä ja kirjoitti meille lähetteen lasten ja nuorten poliklinikalle allergia- ja ihotautiosastolle. Aika tulisi hoitotakuun sisällä, odotelkaa rauhassa. Kiitos ja hei.
Ihon kunto paheni ja kortisonin levittäminen ahdisti minua entistä enemmän. Aloin etsiä vaihtoehtoisa ratkaisuja, Google kävi kuumana ja hakusanoja syötin niin suomeksi kuin englanniksikin. Muutamat tulokset alkoivat toistua: kookosöljy, merisuola ja hyvät rasvat sisäisesti nautittuna. Hyvistä rasvoista jo tiesinkin, itse söin kylmäpuristettua rypsiöljyä ja sitä laitoin pojankin ruokiin sekä kalaa vähintään kahdesti viikossa mutta siihen se jäikin.
Yhtenä päivänä marssin luomukauppaa, ostin käsittelemätöntä merisuolaa, sheavoita sekä kylmäpuristettua luomukookosöljyä. Kokeilun aloitimme niin, että jätimme kaikki apteekin rasvat pois ja niiden tilalle kookosöljy sekä merisuolakylvyt. Hetkellisesti ihon kunto parani, mutta pian ymmärsin, että kookosöljy ei riitä hieman tulehtuneen ihon hoitoon.
Nyt tuntuu, että olemme löytäneet keinot pitää ihon kunto hyvänä ilman kortisonia, tekisi mieli itkeä ilosta. Tämä toimii meillä, enkä kirjoita seuraavia minkään muun asiantuntijana kuin oman lapseni. Pojan iho voi loistavasti taipeita lukuunottamatta, ja taipeetkin vaivaavat vain kainaloiden kohdassa sekä käsissä.
Tällä hetkellä toimivin ja tuloksellisin hoitokombinaatio 8,5kk ikäiselle pojalleni on seuraavanlainen ihonhoitoineen ja ruokavalioineen:
– Kylpy joka ilta vähintään 15 minuutin ajan, kylpyveteen 1-2rkl käsittelemätöntä merisuolaa. Suolaa ei huuhdota mitenkään pois kyvyn jälkeen, vaan annetaan jäädä iholle.
-Kylvyn jälkeen rasvaus Physiogelillä, isosta tuubista koko kroppaan, pienestä ihottumaläntteihin. Lisäksi taipeiden ihottuttumiin Hyvä salvaa. Rasvaus samalla kaavalla myös aamuisin.
– Soseisiin tekovaiheessa kylmäpuristettua rypsiöljyä.
– Kalaa vähintään kolme kertaa viikossa.
– Päivässä sekoitan ruokaan yhden avocadon.
– Aamu- ja iltapuuroon lisään teelusikan kylmäpuristettua kookosöljyä.
– D-vitamiini + maitohappobakteeritipat
– Bioteekin Probiootti Baby -maitohappobakteereja 1pss aamumaitoon sekoitettuna
Virtuaalinen hatunnosto, jos jaksoit lukea loppuun saakka. Toivottavasti tästä oli apua, tai edes vertaistukea. Ihokuulumisia kirjoittelen jatkossakin, ainakin polikäynnin jälkeen. Kysyä saa, vastaan mielelläni!
