Eilen illalla miehen tullessa reeneistä kotiin, oli Poika ollut yöunilla jo puoli kahdeksasta asti. Ja siitäkin viimeisen puoli tuntia aika kiukun kanssa. Jotenkin ilta uuvutti pahasti, vaikka lapsonen nukahtikin niin iisisti. Mies ehdotti, että josko menisin ”hotelliin”, eli vierashuoneeseemme nukkumaan yöksi ja hän vain käyttäisi Poikaa siellä rinnalla jos olisi tarvis. Enpä pahemmin väittänyt vastaan: kunnon unet, kyllä kiitos!

No, ei nyt sitten mennyt ihan niin kuin olisi voinut mennä. Pehkuihin painuimme puolen yön aikaan, ja Poika heräsi syömään puoli kahdelta. Mies oli tämän välin nukkunut, minä en. Levottomana pyörin ja hyörin sängyssä miettien miksi Nukkumatti minut niin raakasti hylkäsi. Kerrankin kun olisi saanut rauhassa uinahdella! Turhautuneena ja aika väsyksissä syötin Pojan, joka tuntemattomasta syystä johtuen villiintyi aivan valtavasti syötyään. Tutit lensivät ja suu päristi kun toinen nauraa hekotti silmät virkeinä.

Mies nappasi ipanan kainaloon, toi minulle korvatulpat (all inclusive nimittäin ;)) ja lähti nukuttamaan virkeää Poikaa. Viimein nukahdin, ja kuulemma niin yökukkujakin, tosin vasta kolmelta. Miesparka. Seuraava herätys oli puoli viideltä. Sitten kuudelta. Ja puoli seitsemältä, jolloin annoin rintaa ja vaihdoimme vuoroja. Kahdeksalta luovutin, Poika ei enää nukahtanut joten nousimme ylös keittämään liian vahvaa kahvia ja ensimmäistä puuromaistiaista. Mies nukkui omat muutaman tuntinsa ja heräsi yhdeksän aikoihin.

Että tulipa levättyä.