Hyvin alkaneen liikuntainnostuksen jälkeen saapui tietenkin flunssakausi. Neljä päivää olin aivan uupunut, mutta viidentenä päivänä veikkasin sitä vain laiskuudeksi ja uskaltauduin kansanopiston Flow Joogaan. Joogakaan ei mennyt ihan niin vahvasti kuin olisin toivonut, mutta kuvittelin sitä vain laiskuudeksi. Seuraavana päivänä nousikin sitten kuume, sopivasti viikonlopuksi jolloin olisi ollut tarkoitus mennä kokeilemaan Muokkaus-tuntia, syömään ystävien kokkaamaa pastaa ja kakkua, sekä käydä Scandinavian Music Groupin konsertissa. Jokaikinen suunnitelma peruuntui, ja viikonloppu hujahti mandariineja popsien peiton alla.
Nyt olen taas terveiden kirjoissa ja kyllä osaa taas normaalia oloa taas sairastelun jäleen arvostaa. Sen kunniaksi torstaina kävinkin jo kokeilemassa jälleen uutta lajia! Löysin kaupungistamme Toiminnallisen harjoittelun Startti-tunnit, johon sairastelujen vuoksi ehdin vasta tuolle toiselle kerralle. Startti on kaksi kertaa viikossa, ja siellä opetellaan liikkeitä ja tekniikoita, jotta sitten muilla tunneilla pysyy mukana ja ymmärtää että mistä liikkeistä opettaja puhuu. Ainakin tämän kerran perusteella tykkäsin kyllä ja tunti oli sellainen kuin kuvittelin! Torstaina kokeiltiin punnerruksia, kyykkyjä, leuanvetoa, hyppynaruhyppyjä, boksihyppyjä ja kaikenlaista muuta. Vaikka kaikkea vasta vähän kokeiltiin, niin onnistuin saamaan ojentajiin ja etureisiin jo pientä jumitusta. Tänään olisi toinen kertani tuolla Startissa, odotan tämän illan oppeja jo mielenkiinnolla! Kaltaiseeni maanantailaiskimukseenkin saadaan liikettä ja virtaa uusilla haasteilla.
Eilinen liikunta puolestaan meni melkein extreme-lajista. Poljimme avopuolison kanssa reilut 10 kilometriä loskasohjossa. En muista hetkeen pelänneeni yhtä paljon kuin isossa alamäessä jossa takarenkaani meinasi kokoajan lähteä sivuluisuun. Monin paikoin sama onnistui myös tasaisella sopivien loskakasojen sattuessa kohdille. Kotiin tullessa takalokasuoja oli kerännyt itsensä ihan täyteen loskaa, eli ei ihmekkään että välillä oli vähän raskaan puoleista. Pyöräreissun jälkeen ei hymyilyttänyt yhtään, mutta nyt alkaa jo vähän huvittaa oma onneton pyöräilyni. Silti vannon edelleen etten koske tikullakaan polkupyörään ainakaan pariin kuukauteen, sillä talvipyöräily ei vaan oo mun juttu! Kevät, tule jo!
