Hyvä mies

Elämässäni on Hyvä mies. Hyvä mies on aina läsnä kun tarvitsen. Hyvä mies ottaa kasvoni valtavien käsiensä väliin ja suutelee suoraan suulle. Hyvä mies kiilautuu kylkeen yöllä ja lämmittää. Hyvä mies laittaa minulle ruokaa ja välipalaakin, jos en jaksa odottaa ruokaa. Hyvä mies haluaa helliä ja halia. Hyvä mies on herrasmies. Hyvä mies rakastelee niin että saan tarpeekseni. Hyvä mies nostaa minut vaikka seinää vasten, jos on sellaiseen tarve. Hyvän miehen kanssa voi vaan olla. Hyvä mies soittaa minulle, vaikken minä soittaisi koskaan hänelle.

Hän ei ole edes mielikuvitusolento. (Hänestä kerron myöhemmin.) Hyvä mies on deitti, joka jäi elämään yllättävän pitkäksi aikaa. Miksei Hyvä mies sitten ole poikaystävä? Hänhän on komea ja vakavarainen, aikuinen ja fiksu. Kroppa on kuin jääkiekkoilijalla, ja taisin jo mainita järisyttävän seksin? Aina kun ajattelen kaikkea tätä, sydämeni itkee katkeraa verta, ettemme koskaan rakastuneet toisiimme. Hän on täydellinen poikaystävä – jollekin toiselle.

Olen monesti miettinyt, onko minussa jokin vika, kun en osaa tunnistaa kultakimpaletta, vaikka se ottaa minut syliini aina uudestaan ja uudestaan. Enkö todellakaan lämpene, vaikka minua lämmitellään niin että kuumottaa? Mutta kun ei rakkaudessa voi tehdä kompromissia. Hyvältä mieheltä puuttuu asioita, jotka minä arvotan jääkiekkoilijavartalon ja järisyttävän seksi edelle: kiinnostusta kirjallisuuteen ja kulttuuriin, sellaista elämäntyyliä jota television katsominen tai tietokoneen pelaaminen ei täytä. Niin, ja sarkastinen huumorintaju. Ei rakkautta voi sytyttää.

Ja onneksi rakkaus ei koskaan syttynytkään, sillä Hyvä mies muuttaa pian toiseen maahan. On aika sanoa hyvästit taas yhdelle miehelle.