Maanantain kiipeilytunti oli peruttu, siitä oli kuulemma tullut puhelinsoitto. Respapoika oli kuitenkin mahtava ja päästi meidät ilmaiseksi kiipeilemään. Ja kurssi jatkuu viikon pidempään!

Tiistaina pidin vapaaillan, joka käytännössä tarkoitti pyykkäämistä ja Hyviä ja Huonoja Uutisia (onneksi vpn-yhteys kotiyliopistoni kautta mahdollistaa suomalaisten tv-ohjelmien katsomisen!). Syötiin Patrickin kanssa yhdessä, ja sen jälkeen keskityin illan tärkeään suoritukseen aka kynsien lakkaamiseen. Ostin tarroja, joiden avulla saa tehtyä ranskalaisen manikyyrin kotona. Olin rebeli ja tein kärjet tummalla metallinharmaalla. Georgen mielestä näytti siltä, että sormenpääni ovat kuoliossa.

Kalenteri täyttyy deadlineista ja ahdistuskäyrä kasvaa eksponentiaalisesti sitä mukaan. Eilisen piristys oli kuitenkin yllätyspaketti, joka oli vastassa kotona. Patrickin äiti oli lähettäny liiketunnistimella toimia lamppujan! Portaikossa mun huoneeseen yksi pieni lamppu, jonka valo peittyy kun portaissa kävelee, eli portaikossa on käytännössä pimeää. Tuli tosi hyvä mieli. Vähän kuin olisi lainaäiti.

Tänään täällä paistaa aurinko! Ja 27 päivää niin käperryn kainaloon. Näiden voimalla jaksaa taas hetken pienentää kirjapinoa.

Yli lokakuun puoliväli ja mahtava auringonpaiste! (Näkymät kattoikkunasta)

Lauantain ja sunnuntain piti jouhevasti mennä läppärin ääressä tänään palautettavaa koulutehtävää tehden aiheesta Cockneyn murre (se mitä ne puhuu Lontoossa, jotain olen oppinut) todella käsittämättömällä ohjeistuksella.

Paitsi että lauantaipäivä meni äidin kanssa viestitellessä ja haaveillessa, ja Word aukesi vasta myöhään iltapäivällä. Muutaman tunnin jälkeen ”olin ihan riittävästi tehnyt tälle päivälle, huomenna puserran tän loppuun”.

Paitsi että lauantai-iltana olin ensin Ranmoorissa ja sen jälkeen Juhon, Manun ja Royn kanssa baarikierroksella. ”Nopee kääntyminen ja yksille” muuttui neljän jälkeen saapumiseksi ja todella suuriin käynnistymisvaikeuksiin sunnuntaiaamuna. Olin kuitenkin varttia yli neljä kirjastossa hakemassa kirjoja, ja ”olin tosi ahkera”, mutta vieläkin homma on kesken. Voi moro, motivaatio missä olet?

Yksi kirja löytyi tältä osastolta, tiedättekö sen sata tai yli vuotta vanhojen kirjojen tuoksun? Täällä siitä voisi tehdä hajuvettä.

Myöskään ulkona odottava kaatosade ei auta (illalla sadepisarat kattoikkunaa vasten on söpöä ja kivaa, nyt nekin ottaa aivoon).

Välitön Mielipiteeni tällä hetkellä:

Yritän valjastaa agren sen palautustyön valmistumiseen sekä tämän aamun selättämiseen. Onneksi illalla pääsee kiipeilemään!